Sain sen koulukyydin Esikoiselle järjestettyä mutta pari päivää siihen meni. Silloin maanantaina soittelin, tiistaina sain lääkärintodistuksen ja keskiviikkona poika sai kyydin koulusta kotiin. Tiistaina ehti sitä ennen reppana kävellä kotiin kun ei ollut ottanut kännykkää mukaan eikä sitten koulussa tajunnut mennä opettajalta kysymään että voisiko soittaa kotiin että tulisin hakemaan. Minä luulin että poika oli sopinut kyydistä Miehen kanssa ja Mies taas luuli että minun kanssa oli sovittu hakemisesta - ja niinpä tosiaan toinen käveli tuon vajaan parin kilometrin matkan kotiin ja kotiin tullessa itki kun jalkaan sattui Otsan rypistys .

Saman viikon keskiviikkona tulin perhekerhossa maininneeksi diakonissalle kuinka en ehdi pyykkisavottaa enää hoitamaan kunnialla kun Jesperiä ei voi jättää hetkeksikään vauvan kanssa kaksin. Diakonissa totesi että jos kerran parista tunnista on kyse niin hän tulee seuraavalla viikolla lapsia katsomaan siksi aikaa, ja niinpä viime viikolla sain hieman apua. Sanoi että jos neuvolan kautta ei apua järjesty niin hän voi tulla toistekin Hymy . Tällä viikolla kysyin neuvolasta olisiko sitä kautta mahdollista saada apua lastenhoitoon (kotitöitä perhetyöntekijät eivät tee) välillä että saisin jotain tehtyä, nyt kun vauva on vielä sylissä viihtyvä tapaus, ja ensi keskiviikkona tulee perhetyöntekijä käymään ja kartoittamaan olisiko hänestä apua. Neuvolassa on vain yksi perhetyöntekijä täällä joten katsotaan mihin tulokseen tulee, liikeneekö meille aikaa. Kunhan tyttö alkaa viihtyä lattialla lelujen kanssa niin selviän varmasti jo ilman apuakin.

Viime viikolla tuli käytyä Hesassakin. Vanhimmat pojat jäivät lopulta kotiin isänsä kanssa vaikka ensin käytiin vääntöä siitä kuka jää kun autoon ei enää kaikki lapset mahdu. Päätin lähteä extremeilemään Isosiskon, Poppanan, Pipan, Vilperin ja vauvan  kanssa Lapsimessuille kun en ole sellaisilla ikinä käynyt.

Lauantaina totesinkin sitten että olinpa fiksu kun järjestin isältäni kyydin messukeskukselle, oli sen näköiset ruuhkat parkkialueelle että huhhahhei. Porukkaa oli paljon ja liikkuminen hidasta mutta kun sen tiesi jo etukäteen niin ei tuo niin kamala reissu ollut - ja tuli nähtyä kolme irkkikaveriakin livenä Pusu . Reilu neljä tuntia sitä tuli käveltyä vain yhdellä tauolla kun vauva halusi ruokaa, sitten alkoi tuntua jaloissa siltä että eiköhän riitä yhdelle päivälle liikunta jo. Nostan kuitenkin hattua lapsille, eivät marisseet yhtään etteivät jaksaisi! Käveltiin sitten messukeskukselta isovanhempieni luokse kun asuivat siinä lähellä, niin näkivät nämäkin suvun nuorimman tulokkaan. Sieltä soitin isälle että kyyti voisi tulla hakemaan mutta kuski olikin nukahtanut Jesperin kanssa (tuota Eemeliä en tosiaankaan ottanut messuille mukaan) ja kyläily vähän venyi. Lopulta kyyti tuli ja päästiin takaisin vanhemmilleni.

Yksi messuilla nähty irkkikaveri tuli vielä iltakahvilla käymään kun unohti tuoda messuille kondensoidut maitopurkit jotka oli ystävällisesti ostanut minulle. Täältä sellaisia erikoisuuksia ei löydy. Samalla toi säkillisen vaatetta joista lapset löysivät mieleistä vaatetta paljon ja parit kengätkin Vilperille. Kiitos vielä kerran Ewo Hymy .

Sunnuntaina tultiin kotiin, ja maanantaita piristi uutinen Jesperin kummitädin tuoreesta tyttövauvasta kun messutuliaisena taisin saada myös ilmaisen ykätautinäytteenkin Jalka suussa . Onneksi tuo tauti hellitti otettaan jo maanantai-iltana, mitä nyt eilen vielä särki päätä kunnes parasetamol + kahvi taltuttivat sen.

3-kk neuvola

Eilen oli sitten pikku prinsessan neuvola. Hienosti tyttö kasvaa, th nauroikin kun katsoi painonnousua että "näin se taas teillä meni... aluksi paino tippui ja sitten hitaasti nousuun ja nyt nousee hyvin". Ei tarvitse stressata imetyksen takia kun painoa oli kuukaudessa tullut 760 g lisää ja pituutta 2,5 cm.

Paino: 5 760 g
Pituus: 60,5 cm
Pipo: 38,1 cm

"Suloinen vauveli. Hymyilee ja ääntelee vastavuoroisesti. Käsiään vie suuhun. Päätä kannattelee jo hyvin, kyynärnojassakin. Rintamaidolla hyvin kasvaa."

Parin viikon ajan tyttö on jo kääntynyt mahalta selälleen. Viikko sitten vielä harvemmin mutta nyt kääntyy aina kun mahalleen laittaa eli enää ei parane jättää vahtimatta sohvalle tms. Eikä varmaan mene kauaa kun tarttuu leluista kiinni, siksi tarkkaan tuijottelee käsiään ja aukoo sormiaan sen näköisenä että ai näinkö nämä toimivat. Sitterin lelukaaren lelut saavat jo kyytiä kun kädet huitovat ja jalat potkivat hurjasti ja neiti juttelee leluilleen kovasti. On tämä ihana katsoa kuinka pieni kehittyy. Miehen kanssa tuli tuossa mieleen yksi päivä sellainenkin juttu että tyttö on ensimmäinen näistä kahdeksasta jolla ei ole silmät rähmineet koskaan.. kaikilla muilla on rähmimistä ollut alussa enemmän ja vähemmän.

Laitanpa tähän vielä yhden kuvan lapsimessuilta

04042009369.jpg