... en siis keskeyttänyt työnhakua, minkä uhkasin tehdä mikäli
työvoimatoimistossa olisi eilen virkailija alkanut ehdottelemaan
koulutusta. Fiksu nainen totesi kuitenkin, että tärkeintä olisi saada
minulle sitä tuoretta työkokemusta, koulutuksen suhteen kun olen
aktiivinen ollutkin (viittasi AMK-tutkinnon suorittamiseen tässä
lastenhoidon ohessa). Viisi viikkoa vielä, ja sitten voisi olla
mahdollisuuksia osa-aikalisäpaikkaan kun/jos sellaiseen työntekijää
etsitään. Tuo osa-aikalisätyö sopisi minulle tällä hetkellä paremmin
kuin hyvin. Rahaa se ei taloon pahemmin tuo enempää mutta saisi sitä
työkokemusta, ja silti jäisi aikaa olla vielä lastenkin kanssa kotona.
Saisin siis työkokemusta mutta myös aikaa lapsille. Vakityöstä tai
kokopäivätyöstä muuten on turha täällä edes haaveilla.
Työkkäristä
kävelin urheiluliikkeeseen vaihtamaan askelmittarin uuteen. Se
edellinen kun ei näyttänyt askeleita kuin silloin kun sattui
huvittamaan, ja sen mukaan en ollut kävellyt viikonlopun aikana
askeltakaan. Ilmeisesti levitoin itseni paikasta toiseen ja leijuin
kauppareissutkin. Tämä uusi näyttää toimivan hyvin - sen mukaan pysyn
maanpinnalla, ainakin askeleita karttuu.
Tänään Mies lähti
Tuuliviirin koulun mukaan retkelle autokuskin ominaisuudessa. Minä
menin sillä välin Pipan, Poppanan ja Taaperon kanssa perhekerhoon. Sen
verran kiirus aamusta tuli, etten edes yrittänyt ehtiä rattaiden kanssa
kiertämään tietä pitkin, vaan suosiolla ehdotin tytöille, että mennään
metsän poikki. Kerhon pihassa laittoi vähän hengästyttämään kun Taapero
sylissä tuon jyrkän mäen ylös kapusin, mutta oltiinpa ajoissa. Kerhossa
aikuiset olivat hieman pettyneitä kun tämä uusi kerho-ohjaaja kyllä
laittoi lapsille mehut, mutta aikuisille olisi ne kahvitkin maistuneet.
Tai ehkä meidät on opetettu liian hyvälle kun joka kerta on aikaisemmin
kahvit tarjolla ollut? Onneksi heitin pari kupillista ääntä kohti ennen
lähtöä niin olin hereillä kerhossa.
Taapero innostui
juoksentelemaan kerhossa huoneesta toiseen, ja minä perässä. Pojulle on
tullut paha tapa heitellä leluja kädestään, joten pitää vahtia ettei
nakkaa esim. leluautolla ketään päähän. Pois lähdettäessä minulle tuli
kiirus laittaa kenkiä jalkaan kun Taapero viuhahti avonaisesta
ulko-ovesta ulos, ja vaikka Poppana yritti pikkuveljeä houkutella
takaisin sisään niin ei Taapero suostunut tulemaan. Piti kantaa
sisälle, ja siitäkös pikkumies hermostui. Lattialle kaarella
huutamaan... Kyllä se osaa jo Taaperokin *vähemmän ihannoivalla
sävyllä*.
Huuto lakkasi kun nappasin syliin, ja metsäpolku
alaspäin ei ollut yhtään niin rankka kuin ylöspäin - kas kummaa.
Jäätiin sitten vielä kotipihalla ulos, minä hain vain puikot ja langan
seurakseni puutarhakeinuun ;) ... apua, en tosiaankaan osaa olla enää
ilman puikkoja :o Tunnin verran siinä oltiin, sitten kotiutui Mies ja
Tuuliviiri retkeltään, ja minä pääsin sisälle ruoanlaittoon.
Ruoan
jälkeen Mies otti Pipan ja Poppanan mukaansa ja lähti mökille jatkamaan
yläkerran remonttia. Hitsi, siitä tulee varmaan valmista ennen ensi
kesää jos nuo ihan oikeesti sitä isäni kanssa meinaavat tehdä aina kun
aika sallii. Taisivat jo saada järveltä tarpeeksi raitista ilmaa ja
kokemusta kalojen sijasta. Minä nautin omasta ajasta kun Taapero
leikkii tuossa lattialla autoilla. Isosisko on ulkona, Tuuliviirin
kidnappasi käly kaupan pihasta matkaansa (lupasi palauttaa illalla) ja
Esikoinen on joko jalkapalloharkoissa tai sitten puutyökerhossa... en
ole ihan varma missä mutta tulee vasta parin kolmen tunnin kuluttua
kotiin. Rauha maassa siis :)
keskiviikko, 21. syyskuu 2005
Kommentit