Tänään en arvannut päästää kännykästä irti vahingossakaan kun perhekerhossa aamulla oltiin. Päätin reippailla tuon kerhomatkan kävelemällä tietä pitkin reilu 40 kiloa pulkkakyydissä. Pipa ja Poppana istuivat toisessa pulkassa, ja Taapero toisessa. Muuten ihan kivaa mutta mennessä on melkein koko ajan ylämäkeä, että kyllä sitä hieman puuskututti kun perillä oltiin - mutta jaksoinpas vetää koko matkan. Otin tuon hyötyliikuntana. Meinasin iltasella uudelleen mutta tänäänhän voi olla että minäkin joudun karjumaan kotikatsomossa kun eka kunnon peli on... siis Suomi-Usa *virittää keuhkopurjeita jo kuntoon*.

Iltapäivällä Tuuliviirin opettaja soitti. Oli saanut kirjeeni ja nauroi ettei tuo nyt maata kaatanut. Uutta kokousta ei kyllä pidetä, oli tullut selväksi, että harjoitteluluokan opettaja ei ole kovin halukas Tuuliviiriä luokalleen ottamaan pysyvästi kun tämä on vähän vaikeasti paikoillaan pysyvä ;) Tuuliviirin opettajan mukaan vika on vain siinä, ettei tämä toinen osaa sanoa tarpeeksi napakasti - Tuuliviiri tottelee kyllä kehoituksesta mutta unohtaa sen pian, joten poikaa pitää komentaa vähän useammin. Lisäksi oikea paikka pojalla olisi luokan perällä, eikä keskellä missä tuo ei tiedä mihin oikein keskittyisi ;) Ensi syksynä kokeillaan sitten sitä, että Tuuliviiri menee rehtorin luokalle. Tämä osaa kuulema olla tarvittavan jämäkkä olematta kuitenkaan mikään tiukkis ;D Luultavasti tuo riittääkin - Esikoinenkin on ollut tämän vuoden ihmisiksi kun on miesopettaja.