Otsikossa tulikin tärkein, vuosi vaihtui tässä välissä kun ei ole jaksanut keskittyä kirjoittamiseen enää työharjoittelun jälkeen. Vaikka vain muutaman tunnin päivässä olen niin kotiin tultua olen ihan kypsää kauraa päiväunille ja iltakin menee levätessä eikä jaksa oikein kauaa koneella istua. Silti hurjaa että jo kolme viikkoa työharjoittelua takana ja enää kaksi viikkoa jäljellä - aika tosiaan lentää tuolla ollessa. Hyvin olen viihtynyt, sitähän tuo kertoo kun aika juoksee.

Viikko ennen joulua keskiviikkona Jesperi tekaisi itselleen mahataudin. Isäni oli lastenhoitovuorossa täällä sen viikon ja soitteli välillä töihin että missäs minulla siivousrätit on. Olin ihan jeejee, kun kuulin syyn. Perjantain poika makasi edelleen reporankana sohvalla mutta ei onneksi oksennellut. Lauantaina pääsi jo pystyynkin mutta kuinkas sitten kävikään... Iltapäivällä alkoi oksennella Vilperi ja Pipa, ja Poppanakin valitti huonoa oloa. Illalla oksenteleviin liittyi Tirppanakin joten tässä talossa sai mies heilua rätin ja Tolun kanssa ja siivota jälkiä, minä pyöritin pyykkirumbaa. Onneksi on kuivuri! Tirppanan oksentelu sitten puolestaan tiesi sitä että oli tulossa valvottu yö, piti olla koko ajan hälytysvalmiudessa työntämään vatia eteen kun oksu tulee ja pyyhkiä rätillä ja kun liikkeitäni ei voi sanoa rasvatuksi salamaksi tällä hetkellä niin piti pysyä istuma-asennossa että pääsin edes kohtuu nopeasti liikkeelle. Kolmisen kertaa piti yöllä vaihdella petivaatteita ja yövaatteita kun tyttö ehti yllättää ennen kuin sain vadin eteen. Pikku reppana. Ei oksutauti ole isommillakaan kiva mutta tuollainen pieni kun yritti vain niellä ettei oksentaisi ja oli muutenkin niin surkea .

Sunnuntaina klo 8 tyttö heräsi pieniltä torkuilta ja kuulin että olohuoneessa oli mieskin hereillä niin toin tytön isälleen ja toivotin hyvää yötä, ja menin itse nukkumaan. Yön aikana olin kuunnellut että Esikoinen ja Isosiskokin olivat juosseet vessassa viemäripuhelimeen huhuilemassa että terveiden sakkiin kuului enää Tuuliviiri ja me vanhemmat. Jesperi sen sijaan oli jo täysissä voimissaan mikä ei sairaiden kannalta ollut niin iloinen juttu . Isommilla lähinnä alkoi jo kuume nousta eikä oksentelua ollut mutta Tirppana parka jatkoi vielä sunnuntainakin, tosin ei enää niin usein. Seuraava yö meni jo paremmin. Maanantaina totesin että onneksi pääsin töihin lepäämään, viikonloppu oli turhan rankka.

RV 28+2: Tiistaina 21.12. jäi työpäivä sitten väliin kun oli aika äitipolille. Lääkäri tuumasi heti kun minua katsoi että painoarvio pitää katsoa, maha on isompi kuin 29. viikolla yleensä on. Verensokerimittauksia katseli ja totesi että diabeteshoitajalle eikä auttanut vaikka sanoin että kyllä minä jo muistan nämä. Tuumasi että edellisestä kerrasta on aikaa joten muistinvirkistys voisi olla paikoillaan. No joo, viimeksi taisin käydä diabeteshoitajalla vuonna -04. Ylityksiä oli jonkun verran joten sain kaksi viikkoa armonaikaa saada sokerit kuriin ruokavaliolla tai sitten tulee insuliinit. Ylityksiä ei saisi tulla.

Sitten alkoi ultraaminen. Rakenneultrassa jäi näkemättä aortan kaaret joten nyt ultrasi sydäntä huolella ja ajan kanssa. Kaikki niin kuin pitikin. Alettiin ottamaan vauvasta mittoja ja päänympärys vastasi 28+4, vartalonympärys 30+1 ja reisi 30+4. Että pituuden puolesta olisi vähän edellä, tosin painoarviokin oli 1500 g (kuten veikkasin ennen kuin menin tuonne) eli painon puolesta myös tuon parisen viikkoa edellä. Kun alkoi ultraamaan niin vauvan tarjonta oli rt, juuri ennen kuin lopetettiin, vauva vetäisi itsensä poikittain. Ultralla katsoi myös kohdunsuun tilanteen, supistuksista ei huolta. Täysimitta oli 4 cm alussa, nyt vajaa 4 cm. Lapsivettäkin normaalisti. Vauvan profiilille lääkäri nauroi että onpa kaunis nenä ja silmätkin näkyivät aivan selvästi. Uuden ajan äitipolille sain siis parin viikon päähän.

Keskiviikkona oli pakko käydä vielä kaupoilla viimeiset ostokset tekemässä. Torstaille jäisi lahjojen paketointi - ikinä ennen jäänyt näin viimetinkaan. Torstaina sitten töissä olo tuntui vähän oudolta. Tulin kotiin ja iski pahoinvointi mutta pakkohan ne lahjat oli paketoida. Pieni tuskanhiki otsalla hoidin homman ja painuin sänkyyn. Oksetti mutta en oksentanut, ei tosin tehnyt mieli laittaa mitään suuhun kun tuntui että mahassa kiersi. Vanhempani tulivat iltasella joulun viettoon ja jouduin toteamaan äidille että nyt saa emännöidä rauhassa, minä pysyisin sängyssä. Palelusta päättelin että lämpökin nousi ja ilkeän tuntuisia supistuksiakin (tuntuivat selkäsärkynä eli sellaiset voisivat jotain tehdäkin) tuli sen verran että mietin jo että jos ne eivät lopu tai tihenevät niin tulee vielä käynti Koks.ssa eteen. Onneksi ne yötä kohden rauhottuivat.. Tuuliviirikin kehitti itselleen illaksi melkein 40 asteen kuumeen. Pojalla tosin kuumeilu kesti vain tuon yhden illan. Jouluaatto meni niinikään sängyssä, ei oksettanut mutta pystyssä olo huippasi eikä tuntunut yhtään hyvältä. Takaisin sänkyyn. Keräilin voimia niin jaksoin raahautui olkkariin katsomaan kun Joulupukki tuli. Voi sitä lasten kissapistoksissa oloa - hassuja nuo pikkuihmiset. Tirppana tosin olisi ollut ihan tyytyväinen yhteen pakettiin. Sen kun sai käsiinsä niin sitä sitten kanniskeli ja taputteli vaikka muitakin tuli.

Joulupäivänä olo alkoi olla jo ihan normaali, sopivasti kun vanhempani lähtivät kotiinsa. Sanoinkin äidille että oli vähän erilainen joulu mutta onneksi olivat täällä vähän miehen apuna kun minusta ei ollut tekemään mitään. Muutoin joulu tänä vuonna tuntuikin vain viikonlopulta kun maanantain alkoi taas arki ja työt.

Rv 29+3: Keskiviikkona 29.12. ajelin sitten jälleen Koks:aan kun diabeteshoitajalle oli aika. Kätilö mietti aikaa varatessa oliko hoitaja töissä vai ei mutta kun oli muitakin aikoja sille päivälle niin tuo laitettiin. Koks:ssa selvisikin sitten että diabeteshoitaja on lomalla mutta joku toinen asioista vähän tietävä tuurasi. Totesi että hyvältä näyttää arvot mutta kun seuraava kontrollikäynti äitipolille tulee niin voisin silloin käydä samalla diabeteshoitajan luona. Nyt kuitenkin arvot olivat pysyneet hyvinä, vain yksi ylitys oli tullut. Mittaan siis joka päivä aamuisin paastoarvon ja joka ruokailun jälkeen tunnin arvon. Sormenpäät on vähän rei'itettyjä.

Torstaina olikin sitten neuvolakäynti. Hieman vaaka hirvitti mutta eipä tuo niin paha ollut.
rv 29+4
paino: +250 g/vko eli kilo lisää, yhteensä nyt +4,7 kg
RR: 132/78
hemppa: 131 (noussut 123:sta)
sf-mitta: 27,5 cm
pissa puhdas, liikkeet ++, syke 144-160 (ensin nukkui mutta kun th töni niin heräsi ja sen kuuli)

Yllätys oli sitten se kun th kokeili tarjontaa, totesi että hänestä vauva on nyt perätilassa ja laittoi minutkin kokeilemaan. Kieltämättä ylhäällä tuntui pieni, kova ja pyöreä osa kättä vasten ja tuon jälkeen kun aloin miettimään niin liikkeetkin tuntuu enemmän alhaalla eikä ylhäällä kuten ennen. Varsinainen väkkärä taitaa mahassa olla. Saas nähdä tiistaina äitipolilla missä asennossa sitten viihdytään :D . Lapsivedestäkin th kyseli että oliko sitä normaalisti kun hänestä tuntuu vähäiseltä ja sanoi että kysele sitäkin äitipolilla. Painosta sitten tuli kehuja että periaatteessa painoa on tullut suurinpiirtein se mitä vauva viikossa voi kasvaa että loistava suoritus vaikka joulu oli.

Eilen oli sitten tuo uudenvuodenaatto mikä ei minulla eronnut perjantaista mitenkään. Väsytti niin että olin jo klo 22 jälkeen nukkumassa. Lapset kävivät miehen kanssa katsomassa ilotulitusta keskustassa ja sitten omassa pihapiirissä paukuttivat muutaman oman ja puolilta öin katsoivat kun naapurit ampuivat. Että sellaista tänne.