Niin se vain aika vierii hurjaa vauhtia ja on jo elokuu. Viikko vielä lapsilla vapaata ja sitten kouluun - arki alkaa. Ihan kiva, jos saisi jotain rotia näihin päiviin kun nyt vain ollaan ja ihmetellään.

Isosisko kavereineen ja Tuuliviiri pyöräilivät eilen mökille, ja ilmoittivat jäävänsä toiseksikin yöksi. Tänään sinne pyöräili perästä Esikoinen kahden kaverinsa kanssa, joten on Miehellä nyt seuraa kun haki töiden jälkeen Pipan, Poppanan ja Taaperonkin sinne. Minä ja Jesperi saamme olla kotona rauhassa. Tosin huomenna nuo tulevat taas kotiin kun Tuuliviirin joukkueella on talkootyönä joku rallitapahtuma, ja Mies ja Tuuliviiri ovat sinne menossa. Eli siis nuorimmat tulevat ainakin kotiin, Esikoinen aikoo jäädä kavereineen mökille, meneehän Mies sinne takaisin myöhemmin. Isosiskosta en vielä tiedä mitä tekee - tuleeko kotiin vai ei.

On tullut tässä lueskeltua vaihteeksi synnytyskertomuksia useampia. Niitä on ihana lueskella. Vauvakuumetta ne eivät kyllä lievennä, se huono puoli niissä on. Pitäisi useammin muistella niitä jälkisupistuksia joita Jesperin jälkeen oli... eilen illalla niitä muistellessa alkoi jo tuntua että jospa perhe sittenkin olisi tässä. Siis synnytyksen jälkeen olisi vielä pari päivää tehnyt mieli ilokaasua kun lääkityksestä huolimatta synnytyssupistusten kaltaiset jälkisupparit tuntuivat niin että tuskanhiki nousi pintaan. Autsautsauts... Huonekaverista oli varmaan kiva kuunnella kun välillä oli pakko voihkia ja puuskuttaa ja kätilö kantoi lämpimiä geelityynyjä selkään ja mahaan. Enpä tiedä kestäisikö noita vielä kovempina enää. Noh, eipä  tuo ajan kohtaista ole. Vielä ei ole kiertoakaan.

Hauskaa lukemista oli myös tuo Iltalehden juttu Kinder-oravasta . Mainio pörröhäntä. Tainnut tulla suklaariippuvaiseksi... minkä voin kyllä ymmärtää oikein hyvin. Suklaa on hyvää!