Nyt se päivä koitti... esikoisen rippijuhlat. Kulunut viikko on mennyt aika hurjaa vauhtia juhlia suunnitellessa ja järjestellessä.

Perjantaina käly toi kakut - kaksi tarjottimellista mansikkakermakakkua. Sain raivattua niille juuri ja juuri kaksi hyllyä vapaaksi jääkaapista. Eilen aamulla piti laittaa kello soimaan ajoissa ja hakea Valkealasta pari kinkkuvoileipäkakkua (60 hlölle), ajaa sen jälkeen kotiin ja alkaa samantien tekemään tonnikalavoileipäkakkua yhden tarjottimellisen verran kiireesti, sillä puolilta päivin piti olla seurakuntakodilla kun vahtimestari tuli avaamaan oven. Onneksi siellä ei ollut mitään muistotilaisuutta eiliselle, olisin ollut pulassa kaikkien kakkujen kanssa kun kodin jääkaappiin ne eivät olisi millään sopineet. Klo 10 alotin voileipäkakun teon, ja klo 11:45 se oli valmis. Pikaisesti kaikkien kakkujen ym. tavaroiden mitä tarvittiin lastaus autoon ja kerholle. Jesperi piti jättää siksi aikaa Papan hoiviin kun autoon ei mahtunut ylimääräisiä. Vein tavarat edeltä ja ajoin sitten hakemaan pojan niin muut pääsivät lähtemään mökille uimaan.

Kerholla meni paikkoja järjestellessä ja teetä keitellessä kolmisen tuntia aikaa. Jesperi alkoi olla lopussa hieman kiukkuinen pikkumies kun päiväuniaika meni ohi niin että vihelsi. Tee oli kuitenkin keitettävä kun jääteetä seuraavaksi päiväksi tarvitsin booliin. Kotiin päästyä päiväunet maistuivat kyllä minullekin. Päikkäreiden jälkeen syötiin ja odottelin että ulkoilma vähän jäähtyisi... hemmetti kun hellettä pukkasi niin että inhotti, uhh! Illalla klo 19 pääsin vihdoin liikkeelle mökille hakemaan lapset kotiin, todettiin ettei olisi toivoakaan ehtiä ajoissa kirkkoon aamusta jos nämä sunnuntaina vasta kotiutuisivat. Niinpä lapset kotiin, etsin juhlavaatteet kaikille valmiiksi ja hoputin ajoissa nukkumaan.

Tänään oli herätyskello soimassa klo 8 ja tarkoitus oli saada kaikki lapset ja itseni juhlakuntoon niin että kirkolla oltaisiin klo 9:40. Aikaa jäi jopa vielä ylimääräistä, oltiin kaikki valmiita lähtemään jo puolelta wink.gif. Kuvittelimme ehtivämme hyvissä ajoin kirkkoon että saisimme hyvät paikat edestä mutta turha toivo. Ei autokaan mahtunut edes kirkon parkkiin, onneksi vieressä oli hyvää tilaa hiekkakentällä. Istumapaikkojen suhteen oli lopulta tehtävä niin, että lapset jäivät Mamman ja Papan kanssa vähän taaemmaksi ja minä ja Mies etsimme edestä pari istumapaikkaa meille niin saimme kuvattua konfirmaation videokameralla ja kameralla. Tottakai kamerasta loppui akut ja eilen ladatutkaan eivät suostuneet toimimaan lopussa. Alusta sentään sain kuvia ja loppu meni videokameralle.

Siinä vaiheessa kun riparilaiset tulivat esittämään valitsemansa kappaleen, hanat aukesivat. Väkisin tuli kyyneleet silmiin... minun vauvani jo ripille. Yritin siinä sitten vaivihkaa pyyhkiä silmäkulmia ja toivoin ettei ripsiväri leviä pitkin naamaa, en ollut varautunut vedenkestävällä meikillä. Riparilaisten käytyä ehtoollisella oli kirkkokansan vuoro, ja ensimmäistä kertaa sitten oman konfirmaation tuli minunkin käytyä ehtoollisella. "Leivän" maku ei kyllä ole näiden vuosien saatossa muuttunut paremmaksi mutta viini oli ihan hyvää. Katsoimme vielä kun riparilaiset saivat rippikoulutodistuksensa, sen jälkeen minä kiirehdin ulos soittamaan juhlapaikalle kahvinkeittäjälle (Pipan ihana kummitäti lupautui tuohon tehtävään) että olisimme tulossa ihan justiinsa ja kävin lähellä olevasta Siwasta ostamassa äkkiä uudet patterit kameraan.

Kukaan vieraista ei eksynyt matkalla vaan kaikki löysivät perille ja pari tuntia kului rennosti ja mukavasti jutustellessa sukulaisten ja ystävien kanssa. Onneksi olin ylimitoittanut voileipäkakun menekin, sitä näet meni kyllä 60 hlön edestä vaikka paikalle ei lopulta tullutkaan kuin puolet tuosta määrästä. Tonnikalavoileipäkakkua jäi pienen kulman verran tarjottimelle, kinkkuvoileipäkakusta jäi pienempi 20 hlölle laskettu kakku kokonaisuudessaan. Täytekakkua sen sijaan olisi riittänyt vähempikin, sitä jäi yksi korkkaamaton tarjottimellinen jäljelle juhlien jälkeenkin. Noh.. ei tuo kyllä ole ongelma meidän perhekoossa - ihan varmasti kaikki mitä jäi tulee syötyä viimeiseen muruseen ja paljon ennen kuin menisi edes pilalle biggrin.gif .

Ikävä kyllä vierailla oli kiirettä jo kotimatkalle niin että kun isoset viimein ehtivät meidän juhlapaikalle laulamaan, ei vieraita ollut jäljellä enää ketään. Mutta hieno esitys oli. Tuon jälkeen oli Esikoisellakin jo kiire käydä kotona ja soittaa Vaarille (joka oli lähtenyt käymään hautausmaalla ennen kotimatkaa) että nyt hän on valmis - lähti tämän matkassa viikoksi Mikkeliin.

Minä, lapset ja Mies siivosimme pahimmat sotkut ja hoidimme tiskit kerholta, pakkasimme auton ja tulimme kotiin. Täällä alkoi uudelleen pakkaus kun piti jakaa syömiset mökille ja kotiin, ja vihdoin kun muu perhe (Mies, Pipa, Poppana, Vilperi ja Tuuliviiri) pääsivät lähtemään, sain Jesperin vietyä päiväunille. Reppanalla meni päiväunet tositosi myöhäiseksi tänään, vasta klo 17 pääsi sänkyyn ja sammui samantien. Kohta pitää herättää niin pääsee edes puolilta öin nukkumaan.

1768694.jpg Tarjolla oli pari kuivakakkua (tiikerikakku ja suklaahippukakku) keksejä, mansikkakermakakku, takana tonnikalavoileipäkakku ja edessä kinkkuvoileipäkakku.

1768697.jpg
Lähikuva vielä kakuista.

1768698.jpg Takana sivupöydällä oli tarjolla boolia, jossa oli Kotigastronomin Kesähedelmä jääteetä, sitruunamehua ja sitruunalimua. Oli mukavan raikkaan makuista. Lisäksi tarjolla oli myös kinkkumakaronisalaattia, vähän tukusampaa ajatellen kauempaa tulevia ettei tarvitse ihan tyhjin mahoin ajella.

Että tällaiset juhlat. Ensimmäiset meidän perheessä. Parin vuoden kuluttua taas...