Noniin... reilu viikko jo äitiyslomaa takana, aloitin sen 15.päivä. Viime viikko menikin aika äkkiä kun sain vihdoin kasattua Ikeasta ostetun lipaston Tirppanan vaatteille ja sitä ennen iski raivausinto ja raivasin lipastolle tilan ihan eri paikkaan kun alunperin aateltiin. Se vain vaati kodinhoitohuoneen parin nurkan raivausta sitä ennen. Sitten lipasto kasaan ja koska olen malttamaton luonne niin Tuuliviirin avustuksella sen raahasin sinne kun en jaksanut odottaa että mies kotiutuu. Viikon aikana siirtelin Tirppanan vaatteet paikoilleen, kaivoin esiin pienimpiä vauvanvaatteita mitkä laitoin tyhjäksi jääneeseen lipastoon, tyhjensin yhden äitiyspakkauksen vauvan petiä varten, pesin turvakaukalon kankaat, vauvan leikkimaton, pakkailin jo jotain juttuja sairaalakassiin, ostin kaupasta tarvittavat sairaalakassia ja vauvan kotiintuloa ajatellen ja sen sellaista. Pitää tehdä nyt kun vielä kykenee. Kyynärsauvat jo hain kotiin avuksi kun välillä tuntuu etenkin iltaisin ettei liikkeelle pääse ilman apuja.

Olo on raskaana oleva. Supistuksia tulee välillä ihan tiuhaankin ja niissä on tunnetta mutta ei sitä tunnetta mikä saisi epäilemään että syntymään lähtisi etuajassa. Kunhan kypsyttävät taas yläpäätä huolella. Ja tosiaan ei ole mitään väliä olenko levossa vai en - niitä tulee silti ja kestoa on puolisen minuuttia tai yli. Maha on hassun näköinen kun oikein supistaa, ihan vino ja tuntuu että se räjähtää. Hengittelyharjoitukset tulleet taas tutuiksi supistusten aikana. Ensi viikolla on äitipoli jolloin selviää onko näistä ollut yhtään alapään kypsyttäjäksi, epäilen. Loogisen ajattelun mukaan jos käynnistelyyn mennään niin seitsemäs käynnistys tietäisi tulosta vasta seitsemäntenä päivänä - ei pidä hätäillä.

Yöt on menneet jo siihen että lonkkasäryt herättelevät vähän väliä kylkeä kääntämään, vessassakin pitää juosta parin kolmen tunnin välein. "Ihanaa". Kyllä sitä taas arvostaa yöunia kun saa vauvan synnyttyä nukkua neljäkin tuntia putkeen.

Eilen käväisin kaupassa maito-ostoksilla ja vierestä kuului "ai, oletko tulossa taas asiakkaaksi meille?". Tuttu kätilö oli vieressä ja toivotteli tervetulleeksi taas . Jäätiin sitten varmaan puoleksi tunniksi suusta kiinni ja tuli kiire kotiin laittamaan Tirppanaa päiväunille. Ja kun yöunet on mitä on niin kyllä ne päikyt maistuivat minullekin.

Tänään piti alottaa aamu ihan hullun hommalla. Jesperi ei edelleenkään mene yksin kerhoon vaan hänet pitää sinne viedä (tulee kyllä yksinään pois), joten heti ylösnoustua ulos, lapio käteen ja lapioimaan polkua auki lumesta että pojan on helpompi kulkea. Kyllähän tuota lunta on, minuakin polun molemmin puolin polveen tai joissain kohdin yli polven. Tirppana kun viime viikolla polulla kulki niin olkapäähän asti oli lunta joissain kohdin. Mutta ei tarvitse miettiä miksi tänään selkää ja lonkkia särkee ja supistelee kun lapiohommissa olin.

Loppuviikon saankin olla aamusta heti kuskina kun Vilperin eskariinkuskaamiset jää minulle. Mies menee pari päivää seitsemään töihin ja perjantaina Isosisko tarvitsee heti aamusta kyydin Kouvolan keskustaan. Pitää muistaa puhua eskarissa tänään että sovitaan niin ettei minun tarvitse sinne ylös asti Vilperiä viedä vaan saatan vain alakertaan. Pois hakiessakin hoitajat laittavat Vilperin portille jo kun näkevät että ajan parkkialueelle niin minun ei tarvitse kävellä eskariin asti.