Ihanaa. Perhekerho alkoi tänään ja nyt saan minäkin vaihtelua arkeen siinä missä lapsetkin. Paljon oli uusia kasvoja tullut ja pari pallomahaakin näkyi mukana. Totta tosiaan, kyllä minä jo kaipaan sitä lyllerrystäkin mitä liikkuminen siinä olotilassa on. Kerhoemäntä oli ensimmäisen kerhopäivän kunniaksi tehnyt suussa sulavaa kääretorttua jossa oli täytteenä mango-passion moussea ja mango-päärynäsosetta (Piltin tms). Oli aika raikkaan makuista, pitää yrittää muistaa tuo kun kohta pitäisi kai taas parit syntymäpäivät vietellä... ellei peräti kolmet jos Jesperin kanssa samoissa pitäisi Esikoisen ja Tuuliviirinkin kekkerit.

Olin varautunut siihen että Jesperi on sylikissa kerhossa mutta mitä vielä. Alun katselun jälkeen poika halusi lattialle ja lähti peppu heiluen konttaamaan lelujen perään eikä katsellut missä äiti on... snirf, olisi nyt vähän voinut vilkuilla edes. Yhdessä vaiheessa kerho-ohjaaja tuli sanomaan että Taaperolla on eteisessä joku hätä muttei suostunut hänelle kertomaan mikä. Menin katsomaan ja siellä reppana itkustaa että missä Jesperi on.. ei ollut nähnyt joukosta kun tosiaan paikalla oli paljon väkeä, ja tuli itku pikkuveljen puolesta. Tuli sitten minun kanssani Jesperin luo (kaverini oli jäänyt vahtimaan) ja alkoi leikkimään pikkuveljen kanssa dubloilla 

Kerhon jälkeen kotona Jesperi sai tissihuikat ja sammui samantien päiväunille. Rankkaa tuo kerhoilu. Hieman myöhemmin koululaiset kotiutuivat ja sitten alkoi siivousoperaatio, josta lapsia varoitin jo eilen. Halusin kaikki roskat pois lattioilta eikä niin kuin eilen että siivouksen jälkeen samat roskat pyörivät edelleen lattioilla, ne vain vaihtoivat huonetta . Viisi tuntia meni ja vasta kolme huonetta on ok... suurimman osan aikaa etenkin Tuuliviiri tuhlasi valittamiseen kun siivoominen on tylsää. No niin on. Mutta heitä on sentään neljä (Esikoisella alkoi puutyökerho) siivoamassa yhdessä, joten nopeemmin se sujuu kuin minulta yksinäni kaikkien jälkien siivous. Ei vain tainnut mennä vieläkään perille. Sen verran on kuitenkin tullut irkissä huomattua jutuista että turhan monet miehet eivät osallistu kotihommiin tai ovat peräti vielä napanuorassa kiinni äidissään vaikka ikää on reilu parikymmentä vuotta ja lapsiakin jo hankittu. Ei herttinen sentään. Meillä pojat saavat oppia osallistumaan kotitöihin siinä missä tytötkin, samaten kokkaamaan, pyykkiä pesemään ja ylipäänsä osallistumaan. Onneksi Mies on hyvänä esimerkkinä meillä - kotitöistä ei ole koskaan tarvinnut kiistellä .

Mitä edelliseen postaukseen tulee niin Tuuliviiri sai muovilla tuunatun hampaan maanantaina ja meno on taas entisen kaltaista. Oli jopa sen maanantain kolmen tunnin koulussaoloaikansa aikana ehtinyt hankkimaan montun kulmakarvojen korkeudelle ennen kuin hain hammaslääkäriin. Ei onneksi ihan niin syvä että olisi pitänyt käyttää tikattavana samalla.

Eilen oli tytöillä viimeinen peli ja voitto tuli lukemin 4-1 - ja kaikki viisi maalia oli oman joukkueen tekemiä . Lopputulos on kuitenkin se, että tytöt voittivat piirisarjansa