Eilen ajelin Isosiskon ja Tirppanan (vai pitäisiköhän neitiä kutsua Tättäräksi miksi itse itseään jostain syystä hokee usein :D ) kanssa KOKS:aan. Isosiskolla oli aika magneettikuvaukseen, jonka perusteella katsotaan leikataanko nilkka vai ei. Tulokset käydään kuulemassa ensi keskiviikkona ja onneksi ei tarvi Kotkaan asti mennä vaan aluesairaalakäynti riittää. Mutta tulipahan testattua ettei tunti talvirajoituksilla riitä matkaan niin osaan perjantaina rakenneultraa varten varata tunnin ja vartin ettei taas tarvitse juosta parkkipaikalta sairaalaan. Ei oikein maha tykännyt moisesta, sain ikävän säryn loppupäiväksi. Ja ajomatka oli juuri niin puuduttava kuin muistinkin... ylämäki, alamäki, ylämäki, alamäki ja välillä pätkä suoraa - väkisinkin alkoi väsyttää mennessä ja tullessa.

Tänään päivä menikin kauppareissuun ja pieneen siivoiluun ja iltasella kävin Miehen kanssa leffassa katsomassa Napapiirin sankarit. Hyvä elokuva, kuten Isosisko viime viikolla sanoikin - sai nauraa. Onneksi kuitenkin elokuva ei kestänyt puoltatoista tuntia kauempaa, alkoi olla maksimiaika ilman vessakäyntiä minulle ja hieman tuo takamus ja selkä puutuivat istumisesta myös.

Kotona lapset olivat pärjänneet hyvin mutta Jesperin vaisulle ololle tuli jo selväksi selitys että pieni oli kipeä :/ . Otsaa kokeilemalla tunsi selvästi että kuumetta oli, päivällä ei vielä sitä tuntunut mutta vaisuhan poika oli kun löhöili sohvalla eikä ruoka maistunut. Annoin yötä vasten lääkettä ja toivon että saa nukuttua. Ja toivottavasti menee äkkiä ohi kun lauantaina olisi tarkoitus synttärijuhlia viettää, myös Jesperin näin kuukausi etukäteen.

Yllätys muksauttelee jo varsin tuntuvia potkuja. Ne voi jo tuntea mahan päältäkin kun jaksaa odottaa. Vauva kun lopettaa potkimisen aina hetkeksi kun käden laittaa tunnustelemaan joten maltti on valttia jos haluaa potkun tuntea kättä vasten. Nytkin potkii kovasti <3