Tässä sitä taas kahvikupposen kera istutaan ja yritetään heräillä.
Taapero heräili jälleen kerran yöllä itkeskelemään, ja kun sai minut
hereille, jatkoi uniaan toistaakseen tempun taas jossain vaiheessa.
Tylsä leikki minun mielestäni.
Jippii, sain sen
hampurilaiskastikkeen hajun tuolistakin pois kun löysin siivouskaapista
tekstiilien vaahtopesupurkin. Sitä tuoliin, annettiin vaikuttaa hetki
ja pyyhittiin ja imuroitiin pois. Pipa tosin taisi yrittää sen tuolin
pesua eilen itsekin... ehdin aamulla juuri ja juuri pelastamaan ison
Fairy-pullon tyttösen käsistä pois ennen kuin sitä ainetta olisi
löytynyt ties mistä. Vastaus on aina sama, kun kysyn että mitä oikein
meinasi.. "en minä tiedä". Tosin tuo vastaus kuuluu usein muidenkin lasten suusta kun sama kysymys esitetään heillekin, tai sitten "en se minä ollut" (yhteenääneen kaikkien viiden puhuvan suusta kun joku on tehnyt jotain - kotitonttu ilmeisesti, aikamoinen ilkimys meillä asustaakin), "en minä mitään nähnyt" jne.
Tuuliviirin
opettajaan törmäsin pankkireissulla, sovittiin ensi maanantaiksi
HOJKS:n tekoaika. Pitääkin muistaa laittaa tuo kalenteriin ettei käy
kuin viime vuonna, jolloin Isosisko oli se joka minua muistutti
tapaamisesta (n. viisi minuuttia sen jälkeen kun minun jo piti olla
paikalla). Minä olin unohtanut sen kokonaan. Mutta sen muistan, että
tänään Tuuliviirillä on aika hammaslääkäriin, katsotaan aletaanko
tekemään jotain sille portinraolle etuhampaiden välissä vai ei, jotain
täytyy kuitenkin tehdä, toisen etuhampaan viereen ei hammas mahdu
muuten tulemaan. No, siitä lisää sitten myöhemmin.
Eilen illalla sain todeta, että minulla on aika reilu perhe. Ajattelin kokeilla mausteista kukkakaalia ja kreikkalaisia lihapullia ruoaksi, niin Mies kysyy Isosiskolta, että "mentiikös me huomenna sinne pizzalle?", siihen Tuuliviiri hihkuu "minä myös", ja jopa Esikoinen hihkaisee toisesta huoneesta että "ravintolaan syömään, jee"...
ja kun isot edellä niin pienet perässä, tehotyttökuoro yhtyi heihin.
Noo, leikkiähän tuo Mies laski mutta silti. Kohta alan kiusaksikin
tekemään erilaisia ruokia kuin mihin ovat tottuneet. Jotain vaihtelua
välillä.
No niin, ensimmäinen kahvikuppi on tyhjä. Pitää hakea
lisää. Ehdinkin heti ylösnoustua imuroimaan kämpän, latomaan
tiskikoneen täyteen, siivoamaan keittiön... ihan hyvin voin vielä tässä
siis istua vielä toisenkin kupillisen ajan.
torstai, 1. syyskuu 2005
Kommentit