Kerrankin oli postin seassa muutakin kuin laskuja. Sieltä löytyi äitiyspakkauksen saapumisilmoitus, joten viis sateesta... se oli haettava postista pois heti eikä sitä voinut jättää lojumaan viikonlopun yli postiin!

Niinpä suunnittelin kauppakierrokseni uudelleen niin että siihen sisältyi piipahdus postissa. Postissa sanoin tutulle virkailijalle että sillähän minä vain heti sen tulin hakemaan että saavat hyllyihinsä tilaa. Tämä tuumasi että näitä paketteja ei ole tainnut koskaan tarvita palauttaa - ne haetaan kyllä ja yleensä pian sen jälkeen kun saapumisilmoitus on perille mennyt. Uskon.

Kuvissa vaatteet näyttivät kivoilta, nyt kun niitä pääsi hypistelemään ja näkemään ne luonnossa, niin ne ovat vielä ihanampia. Ajatus vauvasta on taas asteen verran todellisempi... noille on oikeasti tulossa käyttäjä  . Ja tuosta ajatuksesta päähän iski jo ahaa-elämys siitä, että jos kerrankin joku olisi hätäisempi tulija, niin jopa jo kymmenen viikon kuluttua voisi olla vauva sylissä! Huih ja ihanaa! Huomenna meillä pyörittää pesukone ensimmäisen vauvanvaate koneellisensa . Tuo pakkauksen avaus oli isommistakin jännittävää, yhdessä joka vaatekappale käytiin läpi ja tutkittiin mitä laatikosta löytyi. Pienimmät saivat päällimmäisestä pakkauslaatikosta majan jolla leikittiin kunnes se hajosi... mikä ei ollut kovin pitkäikäinen juttu.

Sokerit olen saanut pysymään tiukalla katsomisella kurissa, jos poikkean vähänkin niin siinä vaiheessa viuhahtaa yli 8 arvo eli pahemmin ei löysäilyvaraa ole. Karppauksen avulla ne pysyvät loistavina. Tänään kotivaaka näyttää samoja lukuja kuin reilu viikko sitten joten sen mukaan painoa ei olisi lisää tullut. Mielenkiinnolla odotan keskiviikon äitipolikäyntiä niin pääsen samalle vaa'alle kuin viimeksi ja näen äitipolilla punnittuun painoon kelvollisen verrantapainon. Toivottavasti vain tuo sääennusteen +23 asteen lämpötila sille päivälle ei toteudu tai on tukala ajaa taas Kotkaan.

Vauva melskaa ja myllertää masussa vilkkaasti. Eilen illalla Tuuliviiri nauraa käkätti kun toisella sohvalla makoillessaan katseli kuinka mahani heilui ja tärisi kun itse makasin toisella sohvalla. Ihan kivaa paitsi kun yrittää työntää kättään läpi napa-alueen kohdalta (kaaheen aakee laakee nykyään eikä mikään kuoppa), silloin pitää itse työntää vähän takasin tai yrittää napata kiinni niin siirtää nyrkkinsä pois ikävän tuntuiselta kohdalta. Aina silloin tällöin pääsee kiljaisu myös kun jalkaa yritettään työntää vatsan sivulta ulos. Miten voikin tehdä mokoma niin kipeää.

Se mistä olen kuitenkin edelleen erittäin iloinen, on kävelykykyni. Pystyn edelleen kävelemään ilman ongelmia ja osaan arvostaa sitä todella paljon kun muistelen kahta edellistä odotusta tässä vaiheessa. Kyllä selän vihlonta on lisääntynyt, etenkin öisin kun kylkeä pitäisi kääntää... se vaatii taas hieman aikaa ja vaivaa. Ensin jalat koukkuun, sitten hivutusta selälleen kääntymisessä, vähän käsillä apua jaloille jos oikein selästä vihlaisee, ja sitten varovasti hivutus toiselle kyljelle. Kuten arvata saattaa, jokaiseen kyljenkääntöön herää. Viime yönä tosin nauratti itseänikin kuinka ketterästi pääsin kuitenkin sängystä ylös ja liikkeelle kun heräsin tujuun iskuun virtsarakkoon ja tuntui että kohta lainehtii sänky. Hyvä kannustin saa liikkeelle äkkiä.

Odotusvaivoja on toki muitakin selän vihlonnan lisäksi mutta nuo kuuluvat asiaan. Supistukset tuntuvat aina vain kovempana paineena alamahalla, häpyluuta särkee, ja vessassa käydessä (kun pöntöllä istuu) tuntuu ihan samanlaista kiristystä alaosastolla kuin silloin kun vauvan pää alkoi syntyä. Epämiellyttävää. Rajoittaa ainakin istuntojen pituuksia . Istuminen lösöasennossa ei enää onnistu sekään tai kylkiluut menevät kasaan. Väsymys on ehkä lisääntynyt entisestä hieman, vaikka nukkuisin yöllä 9-10 tuntia, en herää pirteänä kellonsoittoon... onneksi tässä ei toisaalta enää kovin kauaa tarvi siihen herätäkään. Vain kolme viikkoa töitä jäljellä.

Tällä hetkellä tuntuu siltä kuin voisin olla raskaana vaikka kuinka kauan. On tämä vaan niin ihana olotila kuitenkin .