Pikkuneiti on jo reilu kolme viikkoa - aika menee huimaa vauhtia.

Lastenneuvolan th käväisi kotikäynnillä viikko sitten. Silloin jännitti kuinka tytön painon kanssa käy kun pullosta ei lisämaitoa ole kotona annettu päivisin yhtään, yötä vasten saa kun itse menen vähän aikaisemmin nukkumaan ja mies nukuttaa vauvan. Turhaa jännitin. Paino oli noussut todella hienosti, 10 päivässä oli tullut 220 g lisää painoa ja paino oli silloin 18 pv:n ikäisenä 3960 g. Rinnalle opetus oli onnistunut hienosti ja sain maitomääränkin nousemaan . Th antoi pari pakettia Idoform-maitohappobakteereja ja D-tippoja, jotka on nykyään täällä D3-vitamiinia.

Nuo Idoformit tuli kyllä ihan tarpeeseen kun itse olen antibiootteja syönyt jo neljä kuuria ja tänään sain taas yhden. Raskausaikana löytynyt virtsatietulehdus jyllää jatkuvasti ja aina vaan E.Colia löytyy näytteistä. Eilen kävin lääkärissä sen tiimoilta ja lääkäri jo mietti kuuria minkä kanssa imetys ei onnistu mutta pyysin etsimään muuta vaihtoehtoa jos vain on. Sellaisen työn minä tein opettaakseni tytön rinnalle etten hevin halua lääkettä joka estää imetyksen, lypsykoneelle kun en niin hyvin heru.

Tänään sitten herättelin vauvaa klo 9 aikoihin että lähden vauvan, Tirppanan ja Jesperin kanssa perhekerhoon kun puhelin soi ja eilinen lääkäri käski heti sairaalan ensiapuun munuaisultraan. Heti siksi ettei siellä ollut (harvinaista kyllä) jonoa kun normaalisti siellä voi joutua kuulema jonottamaan monta tuntia. No, vauva matkaan ja ensiapuun. Siinä vaiheessa oli jo pari ennen minua, ja pari lisääkin tuli mutta ajallisesti venyi verikokeen takia jossa menisi tunti vastauksen saamiseen eli sen aikaa ainakin piti odotella. Tyttö nukkui ekan tunnin tyytyväisenä kaukalossa, sitten heräsi syömään ja torkkui sylissä.

Lopulta tuli hoitaja hakemaan ultraan ja kun neiti oli vähän levoton niin toinen hoitaja tuli heti toimistosta että hän voi heijata ja nappasi vauvan toimistoon. Ihmettelin missä lääkäri viipyi ja kun tuli niin pyyteli anteeksi kun oli jäänyt vauvaa ihastelemaan *wirn*. Munuaisissa ja virtsarakossa ei ole mitään ongelmaa että niiden puolesta kaikki on ok. Ultrasta pois lähtiessä pari hoitajaa ja lääkäri miettivät että miten yhdeksän lapsen äiti voi olla näin pirteän näköinen, kuulema ihan hävytöntä . Palasin takaisin ensiavun odotustilaan odottamaan lääkärille pääsyä ja se kävikin ihan nopeasti. Lääkäri oli infektiolääkäriltä kysellyt että mitä lääkettä voisi määrätä kun imetän ja löytyi lääke joka ei sitä estä, onneksi. Normaalist viiden päivän kuuri mutta minä sain nyt 10 päivän kuurin - toivottavasti puree *peukut ylös*.

Nyt iltasesta mies lähti puolestaan sairaalalle, tällä kertaa päivystykseen Tuuliviirin kanssa. Poika sai eilen jalkapallon harkoissa kovaa päin sormia ja toisen käden keskisormi on ihan musta ja turvoksissa. Sanoin miehelle että minä siellä jo istuin tänään pari tuntia joten hänen vuoronsa mennä ja siksi toisekseen, päivystyksessä on sairasta sakkia joten en minä sinne halua vauvan kanssa mennä. Ensiavussa oli vain itsensä teloneita tms. Toivottavasti ei ole hirveää jonoa, kohta tunnin ovat siellä olleet.

Vauva on ihan nukkumaija. Eilen heräsi aamulla puoli kymmenen aikoihin, nukahti puolilta päivin ja heräsi illalla puoli kuusi, söi ja nukkui taas pari tuntia. Sitten ennen puolta yötä nukahti ja heräsi vähän ennen kuutta aamulla syömään ja nukkui taas siihen asti että aamusta herätettiin. Ja aika nukkuen on tämäkin päivä mennyt. Mutta on tuo ihana pikku nyytti - ihanaa että tuollainen yllätyspakkaus meille vielä tuli!!