No ehkä ei nyt sentään ihan heti kuitenkaan joulua perään. Viikko on kyllä mennyt niin nopeasti, että tätä tahtia jos jatkuu niin huomaan joulun olevan ovella ihan justiinsa.

Maanantaina vene lähti mökiltä uuden perämoottorin asennukseen, ja vanhempani menivät käymään kotonaan Helsingissä. Myyjä lupaili, että voisi jo seuraavana päivänä saada sen takaisin. Kävi kuitenkin niin, että perämoottori hukkui jonnekin päin Suomea, eikä sitä tiistaina liikkeen kontissa näkynyt. Myyjä soitteli ja lupasi 99 %:n varmuudella sen keskiviikoksi, että se kyllä löytyisi tiistain aikana ja saataisiin asennettua. Niinpä vanhempani tiistai-iltana ajoivat takaisin mökille - isä halusi hakea veneen heti kun sen saisi. Vaan eipä keskiviikkona soittoa kuulunut. Ihan hukkaan ei vanhempieni tulo kuitenkaan mennyt, saatiin aikaiseksi käydä kuvauttamassa lapset ja minut passikuvassa, ja haettiin passihakemukset. Pitää nyt hankkia nuo kun vielä 10 vuodeksi saa. Äiti lupasi maksaa neljän vanhimman passit ja lainata muiden passiin rahat ettei jää hankkimatta. Ihan kiva, nyt kun autot veivät tonnin ylimääräistä, olisi passit jääneet meiltä hankkimatta ennen elokuuta.

Torstaina sovittiin, että äiti tulee meille klo 10 ja lähdetään hyvissä ajoin kauppaan, jossa luultavasti vallitsisi hurja väentungos varsinkin myöhemmin päivällä. Isä toi äidin mutta vei samantien mennessään - veneliikkeestä oli soitettu ja ilmoitettu että veneen voisi hakea, joten lykättiin kauppareissua. Päästiin puolilta päivin lähtemään kauppaan ja huhhahhei mikä vilinä. Ensimmäiseksi pysähdyttiin kuitenkin Mäkkäriin syömään juustohampurilaiset kun en ollut ehtinyt aamiaista syömään. Sitten ostoksille.

Ehdittiin puoli tuntia pyöriä ostoksilla kun minua alkoi huimata. Nojailin kärryihin ja yritin saada huimauksen kuriin. Se vain paheni. Menin sivuun ja kyykin lattialla pää alaspäin mutta huimaus vain jatkui ja sitten alkoi puskea kylmää hikeä - tuntui että kohta lähtee taju. Äiti huomasi olotilan ja kipaisi hakemassa litran tuoremehupurkin ja käski juomaan ja ottamaan rauhallisesti siinä missä olin, hän keräisi ostoksia. Hissukseen kun mehua sisääni sain ja aikaa kului, alkoi olo parantua. Pystyin jo seisomaan ilman että silmissä pyöri. Pirskatin verensokerit painuivat taas liian alas ja yhtäkkiä. Joka kerta kun tuo tapahtuu, niin vaikka olo kohenee verensokerin nousun myötä, se jättää olon todella naatiksi. Olisin ollut valmis päiväunille samantien. Noh, kaupasta selvittiin parin tunnin jälkeen pois.

Kotona ollessa tätini soitteli, olivat tuomassa serkkuani mökille juhannukseksi, ja keksineet että hekin voisivat olla yötä mökillä. Muuten hyvä mutta kun siellä on se remontti yläkerrassa, ei nukkumapaikkoja olisi ollut elleivät täti ja tämän mies olisi siivonneet itselleen yläkerrasta yhtä huonetta. Olivat käyneet vilkaisemassa paikkoja ja tuumanneet että jatkavatkin matkaa omalle mökilleen - kummallista ettei siivous innostanut ;) . Meidän porukasta kun kukaan ei olisi siivoamaan ehtinyt, illalla oli Esikoisen futispeli jota oli tarkoitus käydä seuraamassa. Taaperon päiväunien jälkeen lähdin Esikoisen ottelun pelipaikalle, ja sieltä sitten mökille - oltiin muutama tunti mökillä muiden seurana, siis minä ja Taapero, mutta tultiin kotiin yöksi.

Juhannusaattona eli perjantaina satoi aamusta välillä railakkaastikin. Lähdin silti Taaperon kanssa mökille missä kaikki muutkin olivat. Päiväunien aikaan yritin houkutella poikaa nukkumaan mutta outo paikka sai kieltäytymään unista. Ilma oli tällä välin selkiintynyt, joten lähdettiin sitten veneilemään Kimolaan missä oli ravintola. Isä jäi mökkivahdiksi - todellisuudessa taisi jäädä nukkumaan. Ravintelissa Mies ja äiti ottivat oluset, lapset jäätelöä ja minä jääteetä - sitten takaisin mökille grillailemaan. Aurinko pilkisteli pilvien välistä jo lupaavasti, ja iltaan asti eli saatiin kokkokin poltettua. Yöksi minä ja Taapero tosin tulimme taas kotiin, täällä on huomattavasti viileämpi nukkua kuin mökillä, ja jo täälläkin heräilin öisin tukalaan kuumuuteen - mökillä en olisi saanut nukuttua yhtään.

Lauantaina kävin sitten vasta illalla mökillä viemässä siellä olijoille ruokaa ja syömässä itsekin. Parin tunnin oleilun jälkeen takaisin kotiin niin mökkeilijät pääsivät venerengasta vetämään järvelle. Vanhempani olivat jatkaneet matkaa yöksi serkkuni äidin ja tämän miehen mökille. Minä aloittelin aikani kuluksi neulomaan vaihteeksi huivia, tällä kertaa Roosa-huivia. Viime kesänä jäi Fifi 2:sta jäljelle kotiväki lankaa joten siitä tuota nyt teen... nelosen puikoilla kun viime kesänä puikkokokona oli 2,5.