*ääätssshiii*... joo-o.. tätäkin vaihteeksi. Maanantai meni aivastellessa ja kurkkua alkoi aristaa, eilen kurkku olikin sitten jo ihan oikeesti kipeä jatkuen tänäänkin. Pakko niellä parasetamolia aina välillä että kärsii niellä ylipäätänsä mitään. Pää ei ihan kunnon flunssaisen tukkeessa onneksi ole mutta hikoiluaaltoja löytyy. Kurja olo. Minun piti alkaa Pipaakin hakemaan kävellen eskarista mutta eipä tunnu nyt siltä että jaksaisin reippailla yhtään ylimääräistä.

Pipan eskari alkoi maanantaina ja mukavaa on ollut. Mielellään aamusella lähtee ja eilen ei olisi malttanut pois lähteä kun liukumäen laskeminen kiinnosti enemmän. Ruokaa kehuu hyväksi ja vaikka tutustuessa oli hieman ujo eikä puhunut mitään niin päivisin kyllä tulee juttua.

Esikoinen sai meidät eilen illalla hieman varpailleen. Poika tuli harkoista kotiin ja valitti oloaan ja meni sänkyyn maaten. Sitten alkoi kuulua huutoa ja valitusta ja itkua - kivun täytyi olla todella kovaa että meidän poika noin valittaa. Liikkuminen teki kuulema kipeää, ylävatsaan sattui kuin olisi vanne puristanut eikä henkeä saanut. Meni yhdessä vaiheessa kuitenkin vaivalloisesti hakemaan keittiöstä juotavaa ja samantien saimme olohuoneessa kuunnella kuin kerta toisensa jälkeen lattialle lotisi oksennukset kun ei ehtinyt edes lavuaarin luokse. Yyyh! Onneksi mies oli kotona ja hoiti siivouksen, minä olisin jatkanut laatoitusta. Jesperi oli keittiössä kun isoveli oksensi ja kun Isosisko haki pojan olkkariin niin poika istui siskon sylissä ja yökki niin että vedet valuivat silmistä. Siis noin pienellekin tulee yökrefleksi kun toinen oksentaa, isommat tekivät samaa. Mies joutui hakemaan rikkalapion millä lapioi ensin enimpiä pois ja vasta sitten pesi lattian.

Tuossa vaiheessa katsoin parhaimmaksi soittaa aluesairaalan tk-päivystykseen että pitäisikö tulla näytille. Pojalla oli niin kovat tuskat että otsakin oli hiestä märkä. Antoi ohjeeksi seurata muutaman tunnin ja jos särkylääke ei auta niin sitten käymään. Kipu alkoi kuitenkin tuosta tunnin kuluttua hellittämään ja poika pääsi nukkumaan. Tuli mieleen että ei kai noin nuorella voi sappivaivaa jo olla mutta sekin on kuulema mahdollista. Pitää seurata jos toistuu niin lähtee sitten heti lääkäriin hakemaan ensinnäkin sopivampaa troppia kipuun (Litalginista sairaanhoitaja puhui puhelimessa mutta eipä satu meidän lääkekaapissa olemaan) ja  tietysti tutkimaan syytä. Nyt poika on ihan kunnossa mutta viettää kotipäivää kun illalla kivun hellittäessä tuntui kuume nousevan, tosin enää ei sitäkään ole mutta parempi ottaa lepopäivä.