Perjantaina meinasi päästä jokunen ärräpää kun ensin aamuyöllä alkoi migreeni jyskyttämään päässä, ja sitämyöten olin kuolleidein osastolla aamun. 1000 mg parasetamolia ja 600 mg buranaa tainnuttivat lopulta jyskytyksen mutta olo oli senkin jälkeen ihan veto pois :P . Totta kai pakkaamiset sun muut lykkääntyivät tuon myötä niin, että päästiin lähtemään vasta puoli viiden aikoihin illalla liikenteeseen, vaikka alunperin toivoin jo kolmelta olevani tien päällä.

Lisää vastoinkäymisiä tuli kun tankkaamaan menin. Hupsista heijaa, tankin luukku oli lukossa ja pysyi. Keskuslukitus on reistaillut jonkin aikaa ja nyt näköjään mennyt ihan sököksi niin että luukun lukko oli koko ajan lukossa ja takapaksin auki, kuskin, repsikan ja sivuoven sai lukkoon avaimella. Menovettä oli sen verran, että suuntasin tankkaamattomuudesta huolimatta lopulta kohti Hesaa ja ajattelin että setä voi tutkailla asiaa lauantaina (onneksi on autonkorjaaja suvussa, selviää joskus halvemmalla). Olipa "kiva" ajella pimeällä kun ensin satoi vettä ja sitten Liljendalista eteenpäin hirven kokoisia räntä/lumihiutaleita, ja pyyhkijät ovat... sanoisinko että "hieman" aikansa eläneitä... eli pyyhkimisen jälkeen ei välttämättä näköala ollut edelleenkään mikään hyvä, kunhan enimmät moskat sai pois. Niinpä ajelin rauhallisesti ja annoin suosiolla tilaa kiireisimmille, onneksi tie on nykyään tilava ajettava, siinä mahtuu ohi hyvin.

Lauantaiaamusta setä tuli paikalle, tutkaili ensin saisiko keskuslukituksen kuntoon, mutta totesi sitten ettei onnistu kun työkalupakki oli jäänyt töihin, eikä hän muistanut tunnuslukua. Sitten minä esittelin ohjekirjasta (nii-in.. olin jopa sitä lukenut) mistä löytyy polttoainetankin mekaanisen avauksen vipu, ja setä alkoi purkamaan auton sivustaa... siellä se vipstaakki oli, näytti minullekin sen mistä sen löytää eli ainakin tankkauspulmasta pääsin - jos ei muu olisi auttanut, olisin vetäissyt vaikka ruuvarilla koko luukun lukituksen hajalle (Mies antoi siihenkin luvan ;) ). Keskuslukitus ei räpelöinnistä tykännyt, enää ei onnistunut kaikkien ovien lukitseminen avaimellakaan. Repsikan ja sivuoven saa kyllä lukkoon, mutta jos kuskin ovea yritti lukita, alkoi keskuslukitus lonksua lukkoon-auki-lukkoon-auki jne. jota olisi jatkunut niin kauan kun akussa virtaa riittäisi. Yritimme löytää sulakkeet niin olisi otettu pois käytöstä, mutta arvoitukseksi jäi, missä ne sulakkeet ovat kun eivät siellä olleet missä ohjekirjan mukaan piti olla. No, ei lukita ovea, mitäpä se hyödyttää kun takapaksi on joka tapauksessa auki - paitsi jos pakittaisi sen niin ettei se mahdu aukenemaan. Pakko oli siis myöntää, että nyt ei auta muu kuin soittaa Raskoneelle ja varata aikaa sähkömiehelle että korjaa tuon keskuslukituksen. Puolitoista vuotta sitten oli samasta syystä pajalla, silloin korjaus teki n. 135 euroa, josta osan hinta oli vähän päälle 5 euroa ja loput meni työstä :P ... että silleen. Sain korjausajan huomiseksi - pitää herätä keskellä yötä ;) kun lupasin toimittaa auton pajalle klo 8:ksi. Noin aikaseen Mies ehtii sitten tuomaan minut vielä kotiin ennen töihin menoaan.

Lauantai-iltana vietettiin mekin (minä, lapset, vanhempani, täti ja tädin mies) sitten pikkujouluja saunomalla ja muutaman olusen kera - lapsille limua toki. Siinä samalla herkuteltiin ja juteltiin niitä näitä, ja täti lupasi minulle joululahjaksi hierontakäsittelyn (on hieroja) kunhan Hesaan taas tulen niin että ehdin hänen luonaan käymään ajanvarauksella. Lahjalupaus tuli kun vain kokeili niska- ja hartialihaksiani ja minä jo ulvoin kivusta ;) .. uih, missähän kunnossa olen käsittelyn jälkeen? Täti ja miehensä ovat lähdössä ensi yönä Argentiinaan, ja miettivät josko toisivat kultaisen vetoketjun Miehen housuihin tuliaisena... kävisi kuulema kalliiksi aina sen avaus ;D (vihjaus lapsilukuun). Mokomatkin.

Sunnuntai aamupäivä meni vauhdilla kun taas piti pakata. Puolen päivän jälkeen lähdettiin kummitädin luo hiustenlaittoon. Minä sain uuden pään! Vanhalla muistilla tosin, joten siinä suhteessa parannusta ei tapahtunut. Nyt on tummalla alimmat niskahiukset, ja päällä vaaleita raitoja, ja pitkästä aikaa suorat hiukset eikä kiharoita. Kivan näköiset :) Pipa, Poppana, Tuuliviiri ja Esikoinen saivat myös selkeän parannuksen ulkonäköönsä kun ylipitkät hiukset lyhennettiin tai tasoitettiin, ja pikkutyttöjen otsahiukset lyhennettiin niin että silmät näkyvät taas. Kun hiukset oli kaikilla laitettuna, oli lähdettävä heti kotimatkalle ettei kotiintulo jää kovin myöhäiseksi. Pienet perhoset lepattelivat mahassa kun ajattelin taas kotimatkaa pimeässä ja sateessa, murphyn laki että taas satoi kun piti lähteä. Onneksi kotiinpäin mentäessä pakastui ja tie kuivui. Ne pyyhkijät on nyt muistettava ostaa ennen seuraavaa reissua.