Perjantaina meinasi päästä jokunen ärräpää kun ensin aamuyöllä alkoi
migreeni jyskyttämään päässä, ja sitämyöten olin kuolleidein osastolla
aamun. 1000 mg parasetamolia ja 600 mg buranaa tainnuttivat lopulta
jyskytyksen mutta olo oli senkin jälkeen ihan veto pois :P . Totta kai
pakkaamiset sun muut lykkääntyivät tuon myötä niin, että päästiin
lähtemään vasta puoli viiden aikoihin illalla liikenteeseen, vaikka
alunperin toivoin jo kolmelta olevani tien päällä.
Lisää
vastoinkäymisiä tuli kun tankkaamaan menin. Hupsista heijaa, tankin
luukku oli lukossa ja pysyi. Keskuslukitus on reistaillut jonkin aikaa
ja nyt näköjään mennyt ihan sököksi niin että luukun lukko oli koko
ajan lukossa ja takapaksin auki, kuskin, repsikan ja sivuoven sai
lukkoon avaimella. Menovettä oli sen verran, että suuntasin
tankkaamattomuudesta huolimatta lopulta kohti Hesaa ja ajattelin että
setä voi tutkailla asiaa lauantaina (onneksi on autonkorjaaja suvussa, selviää joskus halvemmalla).
Olipa "kiva" ajella pimeällä kun ensin satoi vettä ja sitten
Liljendalista eteenpäin hirven kokoisia räntä/lumihiutaleita, ja
pyyhkijät ovat... sanoisinko että "hieman" aikansa eläneitä... eli
pyyhkimisen jälkeen ei välttämättä näköala ollut edelleenkään mikään
hyvä, kunhan enimmät moskat sai pois. Niinpä ajelin rauhallisesti ja
annoin suosiolla tilaa kiireisimmille, onneksi tie on nykyään tilava
ajettava, siinä mahtuu ohi hyvin.
Lauantaiaamusta setä tuli
paikalle, tutkaili ensin saisiko keskuslukituksen kuntoon, mutta totesi
sitten ettei onnistu kun työkalupakki oli jäänyt töihin, eikä hän
muistanut tunnuslukua. Sitten minä esittelin ohjekirjasta (nii-in.. olin jopa sitä lukenut)
mistä löytyy polttoainetankin mekaanisen avauksen vipu, ja setä alkoi
purkamaan auton sivustaa... siellä se vipstaakki oli, näytti minullekin
sen mistä sen löytää eli ainakin tankkauspulmasta pääsin - jos ei muu
olisi auttanut, olisin vetäissyt vaikka ruuvarilla koko luukun
lukituksen hajalle (Mies antoi siihenkin luvan ;) ).
Keskuslukitus ei räpelöinnistä tykännyt, enää ei onnistunut kaikkien
ovien lukitseminen avaimellakaan. Repsikan ja sivuoven saa kyllä
lukkoon, mutta jos kuskin ovea yritti lukita, alkoi keskuslukitus
lonksua lukkoon-auki-lukkoon-auki jne. jota olisi jatkunut niin kauan
kun akussa virtaa riittäisi. Yritimme löytää sulakkeet niin olisi
otettu pois käytöstä, mutta arvoitukseksi jäi, missä ne sulakkeet ovat
kun eivät siellä olleet missä ohjekirjan mukaan piti olla. No, ei
lukita ovea, mitäpä se hyödyttää kun takapaksi on joka tapauksessa auki
- paitsi jos pakittaisi sen niin ettei se mahdu aukenemaan. Pakko oli
siis myöntää, että nyt ei auta muu kuin soittaa Raskoneelle ja varata
aikaa sähkömiehelle että korjaa tuon keskuslukituksen. Puolitoista
vuotta sitten oli samasta syystä pajalla, silloin korjaus teki n. 135
euroa, josta osan hinta oli vähän päälle 5 euroa ja loput meni työstä
:P ... että silleen. Sain korjausajan huomiseksi - pitää herätä
keskellä yötä ;) kun lupasin toimittaa auton pajalle klo 8:ksi. Noin
aikaseen Mies ehtii sitten tuomaan minut vielä kotiin ennen töihin
menoaan.
Lauantai-iltana vietettiin mekin (minä, lapset, vanhempani, täti ja tädin mies)
sitten pikkujouluja saunomalla ja muutaman olusen kera - lapsille limua
toki. Siinä samalla herkuteltiin ja juteltiin niitä näitä, ja täti
lupasi minulle joululahjaksi hierontakäsittelyn (on hieroja) kunhan
Hesaan taas tulen niin että ehdin hänen luonaan käymään
ajanvarauksella. Lahjalupaus tuli kun vain kokeili niska- ja
hartialihaksiani ja minä jo ulvoin kivusta ;) .. uih, missähän kunnossa
olen käsittelyn jälkeen? Täti ja miehensä ovat lähdössä ensi yönä
Argentiinaan, ja miettivät josko toisivat kultaisen vetoketjun Miehen
housuihin tuliaisena... kävisi kuulema kalliiksi aina sen avaus ;D (vihjaus lapsilukuun). Mokomatkin.
Sunnuntai
aamupäivä meni vauhdilla kun taas piti pakata. Puolen päivän jälkeen
lähdettiin kummitädin luo hiustenlaittoon. Minä sain uuden pään!
Vanhalla muistilla tosin, joten siinä suhteessa parannusta ei
tapahtunut. Nyt on tummalla alimmat niskahiukset, ja päällä vaaleita
raitoja, ja pitkästä aikaa suorat hiukset eikä kiharoita. Kivan
näköiset :) Pipa, Poppana, Tuuliviiri ja Esikoinen saivat myös selkeän
parannuksen ulkonäköönsä kun ylipitkät hiukset lyhennettiin tai
tasoitettiin, ja pikkutyttöjen otsahiukset lyhennettiin niin että
silmät näkyvät taas. Kun hiukset oli kaikilla laitettuna, oli
lähdettävä heti kotimatkalle ettei kotiintulo jää kovin myöhäiseksi.
Pienet perhoset lepattelivat mahassa kun ajattelin taas kotimatkaa
pimeässä ja sateessa, murphyn laki että taas satoi kun piti lähteä.
Onneksi kotiinpäin mentäessä pakastui ja tie kuivui. Ne pyyhkijät on
nyt muistettava ostaa ennen seuraavaa reissua.
maanantai, 28. marraskuu 2005
Kommentit