Jälleen kerran piti olla aamusta liikkeellä - siis klo 10 piti Isosiskon olla pelikentällä lämmittelemässä. Ensimmäinen peli oli klo 11 ja toinen klo 13 jälkeen. Lupasi toista peliä tulla katsomaan, välissä kun piti syöttää (tai järjestää syötävää) itselle ja muille, käydä kaupassa ja Tuuliviirikin piti toimittaa peliinlähtöpaikalle kun heilläkin oli pari peliä Kouvolassa. Miehen kanssa sovittiin että hän menee töistä suoraan katsomaan Tuuliviirin vikan pelin klo 14 jälkeen ja tuo pojan sitten kotiin, ja minä hoidan Isosiskon kotiin.

Klo 13 jälkeen oltiin kentällä ja vaikka olimme myöhässä, olimme kuitenkin aikaisessa - peli ei ollut vielä alkanut. Lopulta peli alkoi ja lyhyessä ajassa tytöt olivat jo 2-0 johdossa ja me vanhemmat riemuitsimme... mutta sitten... tuntui siltä että neitokaiset lopettivat pelin kesken. Kun välillä saivat hyökkäyksen aikaiseksi, oli kärjessä vain kaksi hyökkääjää ja muut seisoivat ja ihmettelivät omalla kenttäpuoliskollaan tai pari saattoi kävellä vastustajan maalille päin jossa kaksi hyökkääjää tekevät kaiken työn hiki hatussa.

Sama pelityyli näytti jatkuvan toisellakin erällä, ja kun oma valmentaja ei ollut paikalla eikä huoltojoukoista muutenkaan kuulunut mitään, piti meidän vanhempien aloittaa karjunta laughing-smiley-013.gif . Vastustajalla oli sentään kolme valmentajaa jotka kilvan kiljuivat ohjeita omilleen. Jostain kumman syystä kyllä vain naisäänet tuntuivat olevan käytössä vaikka isiäkin paikalla oli e010.gif. Ohjeet olivat hillittyjä "OTTAKAA SE PALLO POIS", "PELI POIKKI", "AUTTAMAAN NYT TYTÖT" (kun kaksi hyökkääjää yksinään vastustajan maalilla yrittivät maalia tehdä), "JUOSKAA!!", "TYTÖT LIIKETTÄ, EI TÄTÄ KÄVELLEN VOITETA TAI KÄVELETTE KOTIAKIN" (kiristys, uhkailu ja lahjontahan olivat ne hyvät kasvatuskeinot s025.gif)... tässä vaiheessa paikalle oli jo tullut seuraavankin ottelun pelaajia, päälle kaksikymppisiä miehiä joilla näytti olevan hauskaa katsoa kun äidit eivät meinanneet pysyä nahoissaan. Isosiskon joukkuetoverin äitikin nauroi ettei ole koskaan aikaisemmin kuullut minunkin innostuvan huutamaan samallalailla kuin nyt. Heh... peli vei mukanaan tällä kertaa.

Esikoinen oli myös peliä katsomassa ja siltäkin suunnalta sateli ensin kommentteja, sitten poika siirtyi katsomosta kentän laidalle ja söi kynsiään, puristeli tangon melkein mutkalle ja alkoi kävellä hermostuneena edestakaisin ja huuteli ohjeita tytöille hänkin. Naurettiin että poikahan käyttäytyi ihan samoin kuin heidän joukkueensa valmentaja k045.gif. Hyvässä opissa on poika ollut kun opit on noin tarttuneet.

Lopulta peli päättyi... Viimeiset minuutit tutkailtiin kiivaasti kelloa että joko peliaika täyttyy, niin paljon vastustaja jo painosti. Hiki tuli suorastaan ottelua katsoessa kun tilanne oli tuossa vaiheessa 2-1. Noh, noihin lukemiin ottelu myös päättyi, joten voitto kotiin. Kiitos kyllä kuuluu paljon tyttöjen maalivahdille joka pelasti joukkueensa muutamastakin tiukasta paikasta.