Miehellä alkoi pari viikkoa sitten kesäloma ja se heijastuu koneella oloonkin. Ei tule niin istuskeltua tässä ajan kanssa että ehtisi polkkaamaan mutta jos nyt jotain välillä.

Viime keskiviikkona oli perhekerhon retki. Pitkästä aikaa moneen vuoteen selvisin siitä helpolla kun mukana oli vain kaksi lasta, Vilperi ja vauva. Jesperin saatoin jättää isänsä hoiviin ja näin ollen oli oikein rentouttava päivä. Retken alku tosin takerteli kun bussin piti lähteä kerholta klo 9:30 ja hiki hatussa vaunujen kanssa kerholle kiirehdin niin sitten olikin käynyt joku moka. Bussia ei näkynyt ei kuulunut, ja kerho-ohjaaja osasi kertoa että bussit olivat kadoksissa kahdelta muultakin kerholta. No, onneksi oli ihan lämmin ilma eikä satanut - mitä nyt mäkäräisiä pyöri mustanaan kimpussa. Olin nostanut tytön vaunuista Patapumiin että saisi olla siinä bussimatkan ajan, ja neiti ehti jo nukahtaakin siihen ennen kuin onnikka lopulta saapui. Siinä vaiheessa tuli uusi pulma kun paikalle saapui paikallisliikenteen dösä ja rattaita ja vaunuja piti kyytiin ahtaa. Kuski totesi että kasaan vaan penkeille, eihän siinä muukaan auttanut. Taidettiin tunnin verran myöhästyä kohteesta.

Vilperi mennä painalsi omia teitään, välillä tarkasti missä minä olen ja taas meni. Paisteli tikkupullatkin omia aikojaan kun itse pidin vauvan kanssa imetystaukoa toisaalla. Imetyksen jälkeen pikkuneiti nukahti ja nukkui loppujen lopuksi kotiin asti eli reilu pari tuntia. Olin hämmästynyt.

Retken alkupuolella tuli ikäviäkin uutisia. Esikoisen opettaja soitti että poikaa oli lyöty päähän koulussa ja kysyi pääsenkö perjantaiaamusta koululle tapaamaan häntä, toisen pojan vanhempia, rehtoria ja tapauksen nähnyttä opettajaa... ja tietty pojat myös. Lyönneistä ei onneksi ollut tullut mitään pahempaa, Esikoisen päätä oli kylmäpusseilla haudottu jonkun aikaa mutta poika ei ollut halunnut edes kesken päivää kotiin. Kotona selvisi että kaikki oli alkanut siitä että toinen heitti Esikoista paperipallolla ja Esikoinen käski lopettaa. Toinen oli huitaissut nyrkillä Esikoista käteen ja tämä oli vain todennut että onpa naisellinen lyönti. Siitä tämä toinen oli hermostunut ja lähtenyt juoksemaan Esikoisen perään joka oli lähtenyt juoksemaan pois kun näki että vetäytyminen olisi viisautta. Toinen oli saanut Esikoisen kiinni, tönäissyt päin seinää ja kun Esikoinen oli ollut maassa, oli lyönyt nyrkeillä päähän Esikoisen vain suojatessa itseään. Opettaja oli huomannut tilanteen jo kun porukka oli kerääntynyt poikien ympärille ja pääsi erottamaan pojat melko pian.

Perjantaina aamusta oli perhosia mahassa. Onneksi pääsin vain vauvan kanssa tapaamiseen kun pikkupojat olivat mökillä, olisi rauha keskustella. Sen voin sanoa että ei ole kiva mennä edes kiusatun osapuolen vanhempana kouluun, joten saatoin hyvin kuvitella miltä toisen pojan äidistä tuntui kun hänet koululla näin. Toinen poika oli jo keskiviikkona pyytänyt sanallisesti ja elekielellä todella kauniisti anteeksi, kertoi luokanvalvoja, ja tuollakin poika pyysi anteeksi ja sanoi olevansa todella pahoillaan ja näyttikin siltä. Ei kuulema tajua miksi tuollaisesta hermostui noin pahasti. Pojan äidiltä pääsi itku keskusteltaessa ja saatoin kyllä hyvin ymmärtää hänen tunteensa. Yritin lohduttaa että vaikka kotona lapsille opetetaan oikea ja väärä, niin ikävä kyllä joskus lapset hölmöilevät (ja tällä kertaa onneksi ei käynyt vakavasti), vanhempia ei voi syyttää. Poika itse totesi ottaneensa opikseen nyt, ja opettelisi hillitsemään itseään paremmin. Luokanvalvoja kyseli haluammeko syytettä nostaa mutta koska Esikoinen on täyttänyt 15 vuotta, on hänellä oikeus tehdä päätös jo itsekin. Koska hän ei sitä halunnut niin asia oli sillä selvä minunkin puolestani. Selvisi myös että paperipalloilla heittely oli alkanut jo tunnilla kolmen muun osalta, ja nämä kolme kutsuttaisiin vielä puhutteluun. Että tuollaista *huokaus*.

Keskiviikkoiltana taas tuli sitten mukaviakin uutisia. Isosiskon joukkue oli myynyt arpoja, 400 arpaa ja 12 kpl palkintoja. Minä olin voittanut viidenneksi parhaan palkinnon, 70 euron kampaamolahjakortin Hymy. Lyhyen ajan sisällä jo toinen arpajaisvoitto kun Lapsimessuilta voitin niitä vaippoja. Piristävää.

Viikonloppuna kotona oli sitten lapsista vain kaksi vanhinta ja nuorin. Käytettiin tilaisuutta hyväksi kun Jesperi oli poissa ja pelattiin Esikoisen kanssa Alfapetia useampana päivänä - sai nappulat olla rauhassa. Isosiskoa ei pelaaminen kiinnostanut.

Nykyään tytön vaipanvaihto on haastavaa puuhaa kun varpaat on löytyneet. Jalat nousevat heti kohti suuta ja käsillä pitää saada varpaista kiinni. Lisäksi kun kädet ja jalat huitovat välillä kuin propellit niin saa olla nopea tuossa hommassa. Ihana pieni. (alla oleva kuva on linkki videoon)

22052009024.mp4.jpg

Isän sylissä oli unettava olla.

IMG_0835.JPG

Mikäs se tuossa on?

IMG_0852.JPG