Niin se vain tuli elokuu ja tänään olin Taaperon ja Pipan kanssa tutustumassa tarhaan. Paikalla oltiin jo ennen klo 9. Sisarukset eivät olekaan samassa ryhmässä vaan eri päissä taloa mutta ulkoilu on sentään samaan aikaan että pihalla näkevät toisensa.

Ensin mentiin Taaperon puolelle tutustumaan, poikaa vähän ujostutti kun sisään mentiin ja pysyi visusti kiinni minussa. Kun huomasi etten ole karkaamassa mihinkään (juttelin käytännön asioista hoitajan kanssa), innostui leikkimäänkin uusilla leluilla. Naulakkoon, kenkähyllyyn ja sänkyyn olikin jo merkitty pojan nimi.. ihan oma paikka tiedossa siis jo. Sain asiat keskusteltua ja kun Taapero leikki tyytyväisenä leluilla, ehdotti hoitaja, että jätän pojan leikkimään ja käyn tutustumassa Pipan kanssa tämänkin ryhmän puolelle. Niin tehtiin, eikä Taapero pinkaissut perään.

Pipaan iski ujostus kun hänen ryhmänsä hoitaja tuli jutustelemaan. Neiti katsoi kyllä oman naulakkonsa, sielläkin oli jo nimi valmiina mutta sitten kipusi syliin ja hautasi päätään rintaani vasten eikä puhunut mitään. Sen verran kysyi että koska pääsee ulos . Lähdin sitten Pipan kanssa hakemaan tytön kenkiä Taaperon puolelta ja sielläkin oli pikkuväki jo mennyt ulos. Taapero oli ensin meinannut ettei ulos mene kun äitiä ei näy mutta ei ollut sitten halunnut lähteä kuitenkaan minua etsimään vaan meni sittenkin ulos... ja ulkona touhusi jo kovasti kun minä ja Pipa sinne ehdittiin. Tunnin verran nämä kaksi kirmasivat pihalla oikein tyytyväisinä, eikä kumpikaan olisi halunnut pois lähteä. Pipa tuumasi että hänelle riitti tämä kerta tutustumiseen, ettei tarvitse toista kertaa tällä viikolla käydä - Taaperon suhteen mietin nyt että pitäisikö käydä vielä yhtenä tai kahtena päivänä paikan päällä? Vai riittäisikö tämä yksi kerta pojallekin?

Tarhasta lähdettiin klo 11 viemään Pipaa mökille. Tarkoitus oli ottaa Esikoinen ja naapurinpoika kyydissä kotiin mutta nämä jäivätkin iltaan asti mökille. Käyn hakemassa jossain vaiheessa. Join vihdoin ja viimein aamukahvit, jotka Mies oli sopivasti laittanut tulemaan kesken piipun nuohousoperaationsa, ja sitten pikapikaa kotiin vaihtamaan kevyempää vaatetusta. Aamulla kun oli sen verran viileä että piti pitkät housut laittaa jalkaan ja tuohon aikaan ne olivat jo vähän liikaa.

Klo 13 piti olla työkkärissä tekemässä työharjoittelusopimusta, ja koska kaikki isommat lapset olivat kuka missäkin, oli Taapero mukana. Käytiin ensin kaupasta ostamassa Kouvolan Laku -pussi niin sain lahjottua pojan viihtymään rattaissa työkkäriajan. Työkkärissä selvisi että tuleva pomoni on kesälomansa päätteeksi sairaslomalla mutta olisi työpaikalla klo 14 asti että jos veisin paperit allekirjoitettavaksi siihen mennessä hänelle... hmm, ja minun piti käydä vielä Kelassakin kun työkkärin kanssa vierekkäin ovat... No, sanoin että no problem, minä olen klo 14 mennessä paikalla ja mielessä toivoin että Kelassa asiat menisivät nopeasti. Klo 13.30 olin Kelassa eikä virkailijan virkailijaa näkynyt missään. Muutaman minuutin kuluttua yksi ilmaantui paikalle ja sainkin asiat selvitettyä nopeasti. Ei kannattanut vielä jättää äitiysavustus ja -päiväraha -hakemusta vaan odottaa että saan nyt ainakin yhdet täydet työmarkkinatuet ennen paperin jättöä. Siispä vasta kuukauden kuluttua nuo. Plääh... en pääse hypistelemään vielä pakkausta.

Kelasta puolijuoksua läheiselle parkkikselle missä auto odotti. Taapero ja rattaat kyytiin ja keula kohti kaupungintaloa - tässä vaiheessa alkoi hikeä jo vähän pukkaamaan. Parkki löytyi helposti ja Taaperokin suostui toimimaan ripeästi kun piti autosta poistua. Olin hieman vaille klo 14 tulevan pomoni juttusilla  . Raukkaparalla on toinen käsi kipsissä, joten apu tulee olemaankin tarpeen ensi viikolla... siis vaikka on sairaslomalla niin tulee tutustuttamaan minut töihini. Selvisi että taukotilassa on onneksi jääkaappi, joten eväspuolikin on helpommin ratkaistavissa kun ei tarvitse keksiä lämpimässä hyvänä pysyviä vaihtoehtoja. Pakko evästä kuitenkin ottaa mukaan kun välillä nämä verensokerit tuppaavat liian alas laskemaan. Varoitinkin pomoa että jos näkee minut hikeä pukkaamassa ja kädet tärisemässä niin kyse ei ole krapulasta  - silloin pitää vain syödä jotain. Tuohon tuumasi että taukotilassa on sohvakin jos tuntuu että tarvitsisin lepoa. Minä sanoin että enköhän noista lyhyistä päivistä selviä ilman sohvaakin kun vain huolehdin syömisistä .

Että sellainen päivä tähän mennessä. Nyt ollaan kotona ja Taapero nukkuu ja minuakin alkaa taas vaihteeksi väsyttämään. En vain taida ehtiä enää kunnon nokosia ottamaan joten jospa yöllä uni sitten maistuisi. Isosisko soitti ja lupasi kotiutua klo 18 aikoihin, ja sen jälkeen taidan sitten suunnata mökille mölkkyä heittelemään ja jos kävisi vaikka vaihteeksi uimassakin.