Mies kävi katsomassa toissapäivänä Karhulassa yhtä Citroen Xantia farmaria. Soitti että tämä otetaan,saisin pakata itseni ja lapset autoon seuraavana päivänä, että käydään tekemässä kaupat. Vanha Citikka kun oli minun nimissäni, ja autokaupan myyjä halusi, että henk.kohtaisesti käyn kaupat tekemässä eikä mitään luovareita.

Tuon takia eilen sitten piti niin kiirusta että syömään ei kerennyt. Aamusta heräsin Jesperin kanssa joskus puoli kymmenen aikoihin. Jesperi sai kyllä aamumaitonsa ja -vellinsä, minä heittelin kitusiini puoli pannullista kahvia. Sen verran nihkeän nahkeaa oli vaikka aurinko ei paistanut, että päätettiin lasten kanssa lähteä käymään mökillä uimassa ja samalla tervehtiä kummitätiäni ja tämän ystävätärtä, jotka olivat vallanneet mökin muutamaksi päiväksi. Esikoinen ei sitten loppujen lopuksi kuitenkaan lähtenyt kun meni naapurin pojan luo kylään.

Mökillä oltiin puolen päivän jälkeen. Kummitätini sanoi puhelimessa kun kysyin voimmeko tulla, että totta kai, hänen ystävänsä halusi kuulema nähdä seitsemän lapsen ihmeen äidin laugh.gif. Noh, uinnin jälkeen rupateltiin hetki, sitten totesin että nyt on mentävä jo kiireesti, kello oli jo yli yksi ja minun piti koukata katsastuskonttorin kautta. Vaikka käänsin kaikki mahdolliset paikat aamusta nurin missä tärkeitä papereita pidän, en löytänyt rekisteröintitodistuksen ilmoitusosaa mistään - ja ilman on vähän vaikea autokauppoja tehdä. Oli siis pakko käydä ostamassa uusi. Mokoma maksoi 10,25 e.

Kotona oltiin joskus klo 14 aikoihin. Imetin Jesperin jos tämä olisi ottanut vaikka päiväunet mutta ei, joten aloin tekemään ruokaa muulle perheelle. Tarkoituksena että se on valmista kun Karhulasta kotiin tullaan niin syödään sitten. Sain ruoan tehtyä ja jotenkin aika taas vierähti niin että kello oli jo puoli neljä. Miehen työpaikalla piti olla varttia vaille kun kahdella autolla mentäisiin. Jesperi laittoi aikataulut uusiksi läjäyttämällä hajupommin juuri kun kaukaloon meinasin laittaa eli vaipanvaihto ensin. Tuuliviiri ja Esikoinen jäivät kotiin tältä reissulta, heitä ei kiinnostanut istua autossa n. kahta tuntia.

Vähän ennen neljä olimme Miehen työpaikalla. Jesperi nukkui tässä vaiheessa sikeästi kaukalossaan. Pikkutytöt ja Taapero vaihtoivat autoa ja sitten lähdettiin Karhulaan. Perillä oltiin vähän ennen viittä. Uusi auto odotti jo ulkona ja ihan siistiltähän tuo näytti. Tavaratilaa on nyt enemmän kuin aikaisemmin, ja tässä autossa on jopa ilmastointi. Miestä uhkasin jo että taidankin siirtyä ajamaan itse omalla autollani, mutta ei tuo suostunut. Vm -00, 192 tkm ajettu ja muutama tonni piti välirahaa olla. Anoppi antoi osan ja osa taitaa olla lainaa? En minä tiedä, ei tiedä mieskään, pääasia on että rahat oli kuitenkin tilillä. Osa saadaan kyllä maksettua takaisin jo ensi viikolla jos Isosiskon valmentaja ostaa meiltä yhden ylimääräisen MiniBuster-veneen moottoreineen.

Kun paperihommat oli tehty niin sattui kummallinen juttu... Minun uusi autoni oli täynnä porukkaa mutta pikkubussissa vain minä ja Jesperi - muut halusivat ilmastoituun kyytiin dry.gif. Pah. No, ennen paluumatkalle lähtöä päätettiinkin koukata kotiin mökin kautta, että päästäisiin vielä kerran uimaan. Kummitäti lupasi tarjota iltakahvit kun ilmoitettiin tulosta. Soitin pojille kotiin, he eivät halunneet uimaan mutta koukkasin silti kotoa Jesperin hoitolaukun ja ruokaa varuiksi... reppana ei ollut saanut koko päivänä muuta kuin äidinmaitoa, eikä sitäkään kovin tiheään. Ennen mökille pääsyä keskiriviltä alkoikin kuulua protestointia (kello oli jo melkein puoli seitsemän), joten mökillä ensitöikseni nappasin pojan rinnalle (rintavarustustakin pakotti jo) - lapset olivat ehtineet jo järveen. Maitobaarin jälkeen ei nälkä enää vaivannutkaan kun sose ei maittanut. Lykkäsin poijjaan isälleen ja hyppäsin järveen... aaaahhhh! Ihanaa! Kyllähän tuo järvi saisi olla vaikka kotioven ulkopuolellakin. Onhan meillä tässä joki vieressä mutta mutta... kerran olen uinut sellaisessa joessa jossa virtaus meinasi viedä mennessään ihan väkisin niin ei ole oikein houkutellut tuo.

Tuntia myöhemmin pikkutytöt alkoivat huomautella että nälkä olisi. Tuumattiin ettei tässä enää taida ihan ruoka ruokaa viitsiä syödä, jos jätettäisiin se seuraavaan päivään ja ostettaisiin iltapalaksi pakastepizzaa. Suosio oli taattu, ja kaupan kautta kotiin. Niinpä eilen tuli syötyä klo 21 aikoihin päivän yhdistetty aamupala/lounas/välipala/päivällinen/iltapala. Teki ihan kivaa syödä välillä. Jesperikin sai vihdoin kiinteämpää sapuskaa ja vetäisi puuroannoksensa oikein reippaasti.