Nyt tuntuu siltä että pari viikkoa on tullut lisää kuin siivillä. Harvinaista minulle raskausaikana. Tämän viikon olen ottanut rennosti, eipä paljon muuta ole tehnyt mieli tehdäkään kun on ollut niin tukalan kuuma. Ihanaa että syksy lähestyy, ja oikeastaan jo se että ilmat viilenee nyt jo.

Eilen kävin ostamassa Pipalle ihka uuden repun Prismasta. Repussa on kissanpennun kuva ja tyttö oli onnessaan kun sen näki. Pitää alkaa jo varautumaan eskarin ja koulun alkuun. Keskiviikkona olisi tarkoitus minun neuvolani jälkeen mennä tutustumaan Pipan kanssa eskariin niin on sitten 11. päivä tuttu paikka mihin mennä. Poppanan kanssa pitäisi myös käydä katsomassa uusi koulureitti kun koulu vaihtui. Mietin vain itsekin että mitä reittiä neuvon. Lyhin kulkee metsätien kautta mutta syksyllä/talvella pimeässä ei ehkä ole tytön mielestä se paras, toinen olisi mennä vanhan koulun pihan poikki. Asvalttitie puolestaan kiertäisi ihan älyttömän lenkin ja matka-aika venyisi. Pitänee kysellä Esikoiselta ja Isosiskolta mitä reittiä he käyttävät kun samaan kouluun menevät nyt kaikki koululaiset (ja hurjaa, Isosiskokin jo yläasteelle ).

Ihan mukava keskiviikkona päästä neuvolaan. Taitaa olla varsinainen hipsuttelija mahassa kun välillä menee monta päivää jolloin voin sanoa etten ole tuntenut mitään liikettä, ja sitten taas joskus jotain mistä en ole varma kuvittelinko vai en. Palan siis halusta kuulla sydänäänet vaihteeksi, en tosin niin kovin että olisin kotidoppleria hankkinut. Verensokeriarvotkin ovat pääosin pysyneet vielä sallituissa, joten en taida sittenkään kysellä pitäisikö tehdä sokerirasitus jo aiemmin kuten käypähoito -suosituksen mukaan olisi pitänyt tehdä jo rv 12-16 jos sairastumisriski on suuri. Ehtiihän tuon myöhemminkin ja osaan itse avata suuni jos nuo arvot käyvät pomppimaan enemmän ennen sokerirasituksen ajankohtaa.

Sen verran tuli tänään testattua hiilareiden sietokykyä kun taikapäivillä olin Isosiskon ja Jesperin kanssa, että ostin nakkikiskalta makkaraperunat. No joo, eipä kannata seuraavan puolen vuoden aikana uusia tuota. Tunti tuon jälkeen verensokerit olivat 7,7 (alle 7 tavoite) ja kaksi tuntia ja vartti myöhemmin vielä 6,8 eli hyvin hitaasti laskivat - ja tuohan se on se minun suurin ongelmani ollut näissä. Vaikka nyt toisen tunnin arvo olikin jo sallitun rajoissa niin kovin nopeasti se ei laske. Kunhan nuo alkavat kunnolla heittää niin vielä kolmenkin tunnin arvo voi olla yli sallitun... kovin usein siis ei pidä antaa niin tapahtua tai makrosomian riski vauvalle lisääntyy tosissaan.

Tasaviikon kunniaksi otin taas mahakuvaa. Vieressä parin viikon takainen vertailun vuoksi, ja vielä yksi kuva siitä vinkkelistä mitä minä näen kun katson alaspäin.




Mieskin soitteli mökiltä. Se mitä kuulin sai toteamaan että olipa suojelusenkeli paikalla. Vilperiltä oli jotenkin päässyt uimarengas pois päältä (miten, se on mysteeri kun on niin tiukka ettei saa päälleen sitä edes yläkautta) ja poika oli ollut hukkua. Mies oli juuri silloin ollut puita lisäämässä saunaan ja kun kuuli huudot ja juoksi ulos, niin Tuuliviiri oli jo ihan oikeaoppisesti vetämässä Vilperiä rantaan. Totesi että Tuuliviiri taisi nyt ansaita uuden puhelimen kadottamansa tilalle heti kun rahavarat myöten antavat, ja kyllähän se niin taitaa olla.