Vaihtelu virkistää joten blogin osoite vaihtuu. Kotikaruselli III löytyy täältä

Arvontaan voi osallistua tästä linkistä.

Kyllä nää päivät vierii äkkiä. Edellisestä kirjoituksesta taas ikuisuus mutta kun pitää kiirettä. Isosiskon pelit on kaivanneet kyytejä, samoin Tuuliviirin. Esikoistakin on muutaman kerran pitänyt kuskata töihin tai kotiin tai sekä että. Jesperin ja Vilperin kuskailin Hesaan ja hain pois eli kilometrejä karttuu ihan kivasti. Tosin niillä karmeilla hellekeleillä auto on paras paikka ja ilmastointi täysillä.

Pikkuneiti käväisi viime viikolla maanantaina 4 kk -neuvolassa. Olin onnistunut sähläämään ajan muistiin 20 minuuttia myöhemmäksi eli myöhästyttiin lahjakkaasti. Onneksi lääkäri tuumasi vain että eihän tämä nyt niin ajan päälle ole ja saatiin neuvolalääkäritarkastus tehtyä. Mitat:
Pituus: 62,5 cm
Paino: 6395 g
Pää: 40,5 cm
Kaikki oli tarkastuksessa kunnossa. Lääkäri kyseli miten kiinteitä olen ajatellut tarjota niin sanoin että katsotaan sitä sitten parin kuukauden kuluttua. "Niinhän se hyvä on", tuumasi lääkäri.

Neuvolaa seuraavana päivänä oli Tirppanan hammashoitajan vuoro, ja sielläkin oli kaikki kunnossa. Saatettiin siis lähteä Hesaan. Minä, Isosisko, Pipa, Poppana, Jesperi, Vilperi, Tirppana ja vauva. Esikoisella työt ja Tuuliviirillä harkat pitivät pojat kotosalla.

Keskiviikkona lähdettiin sitten porukalla Korkeasaareen ja osottautui ettei Tirppana niin innoissaan eläimistä ollutkaan. Tiikeri kun tuli kohti niin tyttö heittäytyi Isosiskoa vasten nojaamaan ja nosti kädet silmille ja halusi pois. Eikä halunnut oikein muitakaan eläimiä mennä katsomaan, paitsi pupuja. Karhujen luona työnsi kätensä kaiteiden välistä ja huhuili "karhuu... täällä on min sormi" . Aika turvallista kun karhut olivat kaukana alhaalla nukkumassa . Vetten päällekin päästiin kun tehtiin reissu vesibussilla. Ja tsiisas että oli kuuma päivä. Aina kun lapset menivät eläimiä katsomaan, minä etsin varjoa mihin parkkeerasin itseni rattaiden kanssa ettei vauvarukka läkähdy. Illalla kun oltiin taas Helsingin kotona niin kyllä oli jalat muussia kun kahdeksan tuntia oltiin liikkeellä oltu, ainoat istumahetket olivat vesibussissa, kerran vauvan imetystuokio ja evästuokio ennen kuin lähdettiin kotimatkalle.

Loppuviikko meni toipuessa ja kuumuudessa kituen. Sunnuntaina käväistiin isovanhempieni luona ja sitten olikin kotimatkan aika. Onneksi eilen ja tänään on ollut paljon ihanammat kelit. Tuulta, sadetta, puolipilvistä ja +20. Kiitos loppukesä tätä! Harmi vain että ennuste povaa taas ensi viikolle +25:ttä

Nyt herkuttelemaan Isosiskon tekemällä kääretortulla, välissä tuoreita mansikoita ja kermaa ja on hyvää! Eilen piti 5 kg ostaa ja tulin kotiin 10 kg:n kanssa :D .

Tirppanan kohdalla saatiin edistystä pottailussa. Vielä kesäkuun alussa tyttö ei suostunut pottaan tekemään mitään mutta aloin pitämään ilman vaippaa ja lopulta kävi välillä pissalla. Iltaisin vaati vaipan ja meni hetki kun käry kävi perässä. Päivälläkin vaati vaippaa eikä annettu niin lopulta kesäkuun puolivälissä teki isommankin asian pottaan ja siitä se lähti. Yksi vahinko on käynyt kun nukahti ilman vaippaa sohvalle mutta muuten ei ole edes yövaippa ollut kertaakaan märkä . Eli nyt voi sanoa että tyttö on päivä- ja yökuiva. Pidemmäksi aikaa jos lähtee jonnekin niin pitää vielä vaippa laittaa varuiksi kun neiti ei suostu pöntölle istumaan vaikka pitäisin kiinnikin ja joka paikassa ei pottaa ole. Ei sillä, Korkeasaaressa kun oltiin, Tirppanalla oli vaippa mutta ei tehnyt vaippaan eikä suostunut pöntölle. Kun päästiin Hesan kotiin niin meni heti potalle ja kuulutti sen jälkeen "tuli iso pissa, hyvä minä"
 

Koulu ohi taas hetkeksi ja kesäloma alkoi. Minulla on myös tämä viikko vielä lomaa kun miehelläkin on eli kotona on vain Tirppana ja vauva, Esikoinen ja Tuuliviiri ovat vaihtelevasti paikalla.

Isosisko lähti heti maanantaina isoseksi rippileirille ja tulee vasta ensi tiistaina. Soitteli kyllä perään että viitsisinkö perjantain vierailupäivänä viedä nettitikun niin pääsisi miniläppärillään nettiin. Tarjouduin ajamaan aikaisemminkin mutta perjantai riittää. Helleajoa tiedossa siis mutta onneksi autossa on ilmastointi.

Esikoinen aloitti maanantaina autokoulun. Eilen oli myös teoriaopetusta ja sieltä tullessa totesi että äkkiä 60 euroa ja passikuvat toimistoon niin pääsee varailemaan ajotunteja. Kunhan tässä nyt ehdittäisiin passikuvat hakemaan... Kehotin myös kysymään työvuoroista ettei mene päällekkäin niin sanoi että ilmoittavat töistä kun tarvetta tulee. Jooh... tänään heräsin klo 10 aikoihin (ihanaan pullantuoksuun kun Esikoinen ei ollut kuumuudelta saanut nukuttua niin oli leiponut korvapuusteja ) niin poika tulee ja kysyy lähdenkö viemään töihin. Olivat juuri soittaneet että olisi työpäivä alkanut klo 9 - kukaan ei vain ollut ilmoittanut. Pomo on lomalla ja pomon poika oli luullut että isänsä oli viestiä laittanut. Eihän siinä auttanut kuin taksikuskiksi lähteä, pääsinpähän kerrankin kauppaan ajoissa enkä kuumimpaan aikaan kuten yleensä.

Tuuliviiri onnistui kadottamaan puhelimensa perjantaina Imatran pelireissulla. Muisteli että bussissa olisi taskua kokeillut että tallessa on. Kyselin bussifirmasta mutta ei ollut puhelinta näkynyt vaikka olivat penkinvälitkin tutkineet. No, tänään oli sähköpostia että patterin välistä oli löytynyt puhelin, viestinlaittaja oli ajossa mutta lupasi illalla soitella että onko meidän puhelimesta kyse kun sai tuntomerkit. Toivottavasti. *Muoks: soitti juuri ja on se Tuuliviirin puhelin \o/ - ihanaa!*

Koulutodistukset oli ihan hyvät, Tuuliviirikin oli saanut hieman nostettua omaansa. Vielä kuitenkin saa tehdä töitä keskiarvon eteen jos aikoo varmasti päästä jatko-opiskelupaikkaan parin vuoden kuluttua. Aikaa onneksi on. Isosiskon päättötodistus sen sijaan ei jätä sanomisille varaa. Kaksitoista x 9 ja kahdeksan x 10 . Lisäksi sai 50 euron stipendin luokan parhaasta keskiarvosta. Tuolla todistuksella ei tarvitse edes miettiä pääseekö lukioon vai ei.

Tähän perään vielä kuva vauvasta. Kun näin tuon päälläolevan bodyn niin pakko oli ostaa se. Minusta se on ihana.

Nyt yritän saada tuon ylläolevan lämpöpatterin pois sylistä. Alkaa olla turhan kuuma. Onneksi ensi viikolle luvassa suomalaisia normaaleja kesälämpötiloja eikä näitä yök-helteitä.

Neuvolapäiviä riittää, nyt oli vauvan 3 kk -neuvolan vuoro. Kolme päivää etuajassa kun ensi viikolla terveydenhoitaja on lomalla ja sitten menee koko terveyskeskus kiinni viideksi viikoksi. Seuraavan käynnin sovinkin omalle terveydenhoitajalle mutta toiseen neuvolaan, sama missä kävin odotusaikana ja jälkitarkastuksessa lääkärin luona.

Hienosti pikkuneiti kasvaa.
Pituus: 59 cm
Paino: 5 725 g
Pää: 40 cm
Ensimmäiset piikitkin tulivat nyt ja kyllä tuli taas kerran kyyneleet silmään äidilläkin kun pientä pistettiin. Muutenkin reppana oli jo väsy ja siksi itkuinen ja sitten tuikataan vielä reisiin piikit. Lohtutissi auttoi ja tyttö nukahti rinnalle.

Neuvolasta oli kiire hakemaan Vilperi viimeistä kertaa eskarista ja sieltä suunnistus auton ilmastointihuoltoon. Onneksi Esikoisella on koulu jo ohi niin saattoi olla Tirppanan kanssa kotona. Muussa tapauksessa olisin sen tunnin odottelun ajan saanut pinkoa pitkin huoltoasemaa tytön perässä. Vauva nukkui kaukalossa tuon ajan nätisti, heräsi kun oltiin pois lähdössä.

Käytiin vielä kaupassa, kiikutin vauvan kotiin ja Vilperi nappasi Playstationin ohjaimen mukaan ja vein pojan mökille. Sitten äkkiä kotiin syöttämään pientä ja kyllähän se jo aamupala maistui minullekin kun kello oli puoli neljä. Ei kun olinhan minä ehtinyt syömään sämpylän kun autoa odotin mutta ei se yksi sämpylä nälkää kauaa pitele.

Ai niin. Pakko hehkuttaa. Vauva on alusta asti ollut tosi hyvä nukkuja, kun lakkasin herättelemästä yösyötölle niin tyttö alkoi nukkumaan 7-9 tunnin unia putkeen, söi ja nukkui taas. Viime yönä neiti nukkui 10 tuntia putkeen!! Olin ihan kun heräsin kellon soittoon ja siitä meni vielä 1½ tuntia ennen kuin tyttö heräsi. Mutta sitten olikin saatava ruokaa ja heti. Toisaalta niin Tirppanakin nukkui hyvin tämän ikäisenä. Ne heräilyt alkoivat vasta puolenvuoden jälkeen...

Tähän asti on ollut mitä mainioimmat säät minusta. Ihan riittävän lämmintä, pilvistä ja tuulista ja jokunen sadekin mukaan on mahtunut. Nyt sitten huomiseksi luvassa lähemmäs +30 astetta - YÖK! Toivottavasti viime vuoden kaltainen hellehelvetti ei toistu, se oli kamalaa!

Vilperin eskarissa vietettiin kevätjuhlat jo viikko sitten. Hienoja esityksiä, huumoria mukana. Jääkiekon maailmanmestaruus oli innoittanut pojilta esityksen jossa olivat pukeutuneet lätkävarusteisiin, askarrelleet kultapokaalin ja sitten pojat tanssivat Poju - poika saunoo -kappaleen mukana   . Selkeästi kultajuhlat menossa.

Esikoinen on päässyt jo maistelemaan työntekoa. Laittoi päivänä eräänä postia erääseen yritykseen, pari tuntia myöhemmin soittivat ja pyysivät työhaastatteluun ja viikko sen jälkeen sai kuulla että kesätöitä on. Mikä parasta, kysyivät onko kiinnostusta arki-iltoihin ja viikonloppuihin muulloinkin! Työt alkavat 6.6. mutta jo nyt Esikoinen on ollut parina lauantaina ja muutamana arki-iltana töissä. Tuo päivä on muutenkin jännittävä Esikoiselle... alottaa autokoulun silloin (kääk, pysyn poissa liikenteestä kun pojalla on ajotunnit ).

Isosisko oli pari viikkoa sitten miehen työpaikalla töissä eli leikkaamassa nurmikkoa kun sai puhelinsoiton S-marketista ja kysyivät onko vielä kiinnostunut. Tottahan toki. Pesti ei ole pitkä, vain pari viimeistä kesälomaviikkoa ennen lukion alkua mutta sielläkin oli kysytty onko kiinnostunut tulemaan arki-iltoina ja viikonloppuina tarvittaessa. Toivottavasti tarvetta tulee. Saa onneksi kyllä rahaa seurakunnalta vähän kesälläkin (helmikuusta tähän toukokuuhun veti tyttöjen kokkikerhoa palkkalistoilla) kun menee isoseksi yhdelle rippileirille ja parille lyhyemmälle leirille samaten. Siihen sitten päälle jalkapallo niin johan kesä on täynnä ohjelmaa.

Tehotytöt Pipa ja Poppana pääsevät sunnuntaina kesäretkelle Pelastakaa Lapset ry:n kautta. Tiedossa 3D-elokuva, ravintola ja huvipuisto. Tytöt odottavat tuota jo innoissaan. Huvipuistossa onkin sitten suurin osa siitä nauttivista lapsista käynyt kun Tuuliviirillä ja Isosiskolla oli sellaiseen eilen luokkaretket, Vilperille pitäisi kai vielä käynti järjestää. Jesperi puolestaan... noh, poika on sen verran villi ja vauhdikas että jätän väliin tänä vuonna.

Vauva on jo 12 vkoa ja pari päivää vanha, ja muistin että oi voi - olen unohtanut toimittaa jälkitarkastuslapun Kelaan. Tulipahan tänään sitten ajeltua hoitamaan asia kuntoon. Samalla reissulla kävin avaamassa neidille tilin jos vaikka joskus säästöönkin saisi rahaa, Nordea antoi jo 40 euron pesämunan sinne. Samaten olen pari kuukautta ollut varaamassa autolle aikaa ilmastointihuoltoon mutta aina se on jäänyt. Helteiden lupaus pakotti nyt toimimaan ja sain ajan varattua perjantaiksi. Pikkubussin ainoa viilennyskeino takana kun on ilmastointi, ikkunat eivät aukene. Onneksi mies sai kesälomarahat nyt. Vielä pitää pariin renkaaseen saada rahat kasaan syksyyn mennessä kun ovat siinä kunnossa ettei katsastuksesta silloin läpi mennä, kesäajoon vielä ihan ok.

Nyt hermostuu nuorimmainen joten loppui kirjoitusrauha :)

TÄMÄ ON IHANAA... Tulihan se vuosi 1995 uudelleen kun jaksoi odottaa ja oikein korkojen kera kun Ruotsin joukkue koki kyllä niin murskatappion että :)) Alkoi oikein naurattaa kun Iltalehdessä oli vielä otsikko ja juttu:

"Voi ruotsalaisia - ainoa maalikin kuului suomalaisille

Suomi takoi eilen Bratislavassa taululle tylyt 6-1-lukemat. Eräällä laskutavalla peli päättyi sinivalkoisille 7-0.

Ruotsin avausosuman syötti Topi Jaakola. Petteri Nokelainen ei saanut hänen passiaan haltuun, vaan kiekko lipui Magnus Pääjärvelle. Esityö oli siis täysin Leijonien käsialaa.

Entäs sitten maalintekijä Pääjärvi? Kuten nimestäkin voi päätellä, hänellä on suomalaiset sukujuuret. Pääjärvi-Svensson käyttää pelipaidassaan ainoastaan nimeä Pääjärvi - suomalaisen äidinisänsä kunniaksi.

Eihän tässä enää mitään epäselvyyttä ole. Suomi 7, Ruotsi 0"

Voin sanoa että tässä talossa vauva taisi olla ainoa joka sai nukuttua metelistä huolimatta ennen pelin loppua. Minunkin piti tulla makkarista takaisin olkkariin katsomaan peliä kun muuten olisi suu ollut täynnä tyynyn täytettä kun piti purra sitä ettei huuda tyttöä hereille. Taivas varrrrjele mikä sieltä tulee... sieltä tulee maaaali - Mertarantaa matkien.

Taas mennyt päivät niin hurahtaen ettei tosikaan. On ollut äitienpäivää, 2 kk -neuvolaa, euroviisuja ja MM-lätkää. Ei ehkä tuossa järjestyksessä mutta kuitenkin.

2 kk -neuvolassa tosiaan käytiin ja mitat nyt
paino: 5145 g
pituus: 57 cm
pää: 39 cm
Kaikki oli oikein mallikkaasti. Th totesi että oikein tyytyväinen ja rauhallinen vauva. Vastaa hymyllä ja ääntelee vastavuoroisesti. Päätäkin kannattelee jo hyvin. Kasvu on ollut hyvää rintamaidolla. Rotarokotuksen aika olisi ollut nyt mutta se jätettiin välistä. En halunnut ottaa riskiä että rokotteen takia alkaa mahaansa huutamaan kun mikään muukaan ei sitä ole aiheuttanut, tai että alkaisi sen takia ripuloimaan. Eipä tuota rokotusta ole muillekaan otettu ja tiettävästi vain Isosisko on sen sairastanut.

Vilperillä oli kouluuntutustumispäivä torstaina ja reippain mielin poika sinne jäi pariksi tunniksi. Pois hakiessa tuumasi että ihan kivaa oli. Rehtorilta saimme kuulla että nyt on tulossa väriäkin kouluun kun Kongon maahanmuuttajien lapsia on tulossa eri luokille. Olenkin miettinyt kun jo vuoden verran näkynyt tummia ihmisiä kaduilla kulkemassa paljon että missä lapset ovat kun koulussa ei ole näkynyt.

Äitienpäivänä sain vauvalta lahjan, tyttö nukkui 8h putkeen ennenkuin heräsi yösyötölle klo 7, söi ja nukkui vielä klo 11 asti. Ylös noustessa keittiön pöydällä odotti Isosiskon tekemät uunijäätelöt, oli hyvää! Jesperi ja Tirppana kävivät poimimassa kukkia, Vilperi kävi isänsä kanssa kukka-kaupassa ja toi kimpun ja kuohuviinipullon ja toki kortteja sain Vilperiltä, Pipalta ja Poppanalta. Pipa oli tehnyt koulussa helmistä avaimenperänkin lahjaksi.

Tänään sitten jännitetään unelmafinaalia MM-lätkässä kun Suomi ja Ruotsi kohtaavat. Granlundin ilmaveivi Suomi-Venäjä pelissä oli mahtava maali, lisää noita niin Ruotsi on nurin ja vuosi 1995 koittaa taas... Den glider in \o/ . Enemmän uskon MM-kultaan kuin mitä eilen toitotettiin mediassa Suomen euroviisukappaleesta että voisi jopa voittaa. Pyh, noilla biiseillä ei voittoa Suomelle heru. Eivät ottaneet Lordista opikseen millainen kappaleen pitää olla.

Mutta nyt äkkiä saunaan, sitten grillimakkaraa iltapalaksi (Esikoinen meni grillaamaan kun mies on mökkiä siivoamassa ollut eilisestä asti) ja sitten kisakatsomo.

Sain vihdoin ja viimein kännykällä tallennettua vähän hymyjäkin pari viikkoa sitten.

Ja tässä viikko sitten kuvattuja pätkiä ylhäällä ja alla.

Yllä olevassa kuvassa Poppana ja tämän kaveri. Oli tytöt niin hyvin meikattu etten ensin meinannut omaani edes tunnistaa kuvasta

Ja tuossa tuo ihana haalari ja pipo mitkä vauva sai lahjaksi ja tosiaan sopivaan aikaan kun oli pulma mitä puen tytölle ulos päälle.

Olisi kiva kyllä se taikasauva millä pysäyttää aika. Eihän tässä perässä meinaa pysyä.

Viime kirjoituksen jälkeen tuli käytyä jälkitarkastuksessa ja kyllä se vain on niin että E-Coli on adoptoinut minut sillä näytteestä löytyi bakteeri jälleen kerran. Sain kuudennen antibioottikuurin ja tällä kertaa saan syödä niitä kolme kuukautta. Jokohan tämän jälkeen riittäisi...

Pääsiäinen ja vappu menivät tässä kotosalla eikä päivät juuri poikenneet normaalista päiväjärjestyksestä. Mitä nyt pyhät on jotenkin tylsempiä kun ei pääse edes shoppaamaan jos inspis iskisi. Onneksi on ohi nyt ja nyt voisi yrittää päästä kiinni taas karpimpaan elämäntapaan kunhan nuo munkit saa syötyä pois mitä Esikoinen teki - hyviä ovat :D . Eilen käväisi kylässä Jesperin kummitädin mies, toi minulle lukemista ja lapsille vaatetta. Vauva sai ihanan haalarin + pipon ja käsineet (Kiitos Kale vielä kerran, tälle vuodenajalle minulla ei vauvan kokoista haalaria ole ollutkaan, ilmeisesti edellisten kanssa on käytetty fleeceä kunnes on ollut liian kuuma :D ) ja paljon muutakin niin vauvalle, Tirppanalle, Jesperille ja Vilperillekin pari sopivaa. Ja koska Kale kielsi etten saa esitellä vauvaa Riesalle niin tokihan minä esittelin... nukkuvaa söpöliiniä <3 

Tänään sitten olikin päivä jolloin mikään ei oikein mene putkeen. Tirppanalla oli aika korvakontrolliin klo 11:30 ja sovin treffaavani pari kaveria kahvien merkeissä sen jälkeen. Isosiskon oli tarkoitus hakea eskarilainen. No, ensimmäinen stoppi tuli siinä. Eskarilaisen hakijan pitää olla 18 täyttänyt eikä auttanut vaikka olisin lupalapun kirjoittanut, sovittiin sitten että Vilperi on eskarissa vähän kauemmin, ehtisin ennen klo 13 hakemaan.

Klo 11 aloin valmistella lähtöä kun sain vauvan syötettyä - ja Tirppana kulki ohi hajuvana perässään. Ei himputti, helman nosto kertoi että pakko vaihtaa vaippa kun tavaraa tuli selästä yli ja tämähän tarkoitti sitä että aikataulu mätti ja pahasti. Oltiin lääkäriasemalla klo 11:40 ja tällä kertaa lääkärin ajat eivät olleet tuota kymmentä minuuttia myöhässä, itseasiassa lääkäri oli juuri poistunut talosta kun hänellä oli ollut asioita hoidettavana muualla. Dämit. Hoitaja pyysi tulemaan uudelleen puoli yhden aikaan niin lääkäri ottaisi varmaan johonkin väliin. Noh, mikäs siinä. Tirppana, Jesperi ja vauva mukaan ja kahville - ainakin sinne ehdin ajoissa! Tuli pikakahvittelut sitten siinä että ehdin ajoissa takaisin lääkäriasemalle (mutta oli kyllä rentouttavat kahvit sinällään kun ehti tavata edes hetken kavereita :) ... vaikka Jesperiä piti välillä komentaa paikoillaan pysymään). Kahvilan kassalla kyllä meinasi iskeä paniikki kun kahveja olin maksamassa eikä pankkikortti ollutkaan lompakossa - se oli jäänyt eilen miehelle joka oli käynyt nostamassa rahaa. Onneksi oli edes luottokortti millä hoitaa maksupuoli niin kahvilassa kuin lääkärissä.

Soittelin sitten eskariin että en taida ehtiä sittenkään klo 13 sinne vaan tulen kun pääsen. Vauva tuoksahti toffeelle mutten arvannut vaippaa mennä vaihtamaan ettei taas myöhästytä lääkäristä. Vartin yli yksi päästiin lääkärin luo ja korvat oli kunnossa. Uusi käynti elo-syyskuun vaihteessa. Jesperi ei meinannut taas kerran uskoa mitään, juoksi kaloja katsomaan, ei laittanut takkia päälle ja kiusasi Tirppanaa. Ulos päästessä oli hiki ja vauvaltakin oli päreet palaneet, nukahti kuitenkin liikkuviin rattaisiin herätäkseen autossa huutamaan jos auto pysähtyi. Pikakoukkaus miehen työpaikan kautta että sain pankkikortin (oli tunti aikaa saada ruokaa kotiin ja valmiiksi ennen miehen ruokatuntia), toinen pikapyrähdys eskariin Vilperiä hakemaan ja vielä yksi stoppi kaupan kohdalla. Tämän päivän ruoaksi saisi kelvata pakastepyttipannu, ihan hyvää kun sinappia ja ketsuppia sotkee sekaan ja vähän valkosipulijauhetta.

Kotona vauvalle vaipanvaihto ja ruokaa ja nyt jos saisi itsekin syötyä aamupalan eli ruoan.

Edellisen postauksen jälkeen on pitänyt kiirettä. Toissa viikonloppuna lähdin seitsemän lapsen kanssa pikavisiitille Hesaan kun piti saada hiukset järjestykseen ristiäisiä ajatellen. Esikoinen ja Tuuliviiri jäivät miehen kanssa kotivahdeiksi kun ei näillä bensan hinnoilla viitsi kahdella autolla liikkua, etenkään yhden yön takia. Samalla minun vanhempani näkivät vauvan ensimmäistä kertaa. Reissu meni hyvin, vauva nukkui tuollakin yhtä hyvin kuin kotona eli se yksi herätys klo 5-6 välillä jolloin syö ja sitten taas nukkuu.

Sunnuntaina oltiin puolen päivän jälkeen kummitätini luona joka sai alkaa käytellä saksiaan urakalla. Kaikkien naispuolisten päät (vauva jätetään pois luvusta toki) kun kaipasivat huoltoa. Ensimmäistä kertaa elämässään Tirppanankin hiuksiin koskettiin. Mies uhkasi että jos kotiin tulee sama hippiletti joka täältä lähti niin hän leikkaa vaikka itse liinakkoharjan pois tytön silmiltä . Pelottava uhkaus. Mielummin kampaaja asialle. Hienosti Tirppana istui paikoillaan.

Kotona sitten iltasella Isosisko totesi että Tirppana tuntuu vähän lämpöiseltä. Kokeilin otsaa ja totesin saman mutta tyttö oli vielä ihan oma itsensä. Maanantaina sen sijaan neiti jo hehkui ja iltasella mittasinkin 38,5 kuumetta. Eikä parasetamol tuntunut hirveästi auttavan. Seuraava yö oli ollut levoton, kertoi Isosisko. Tirppana oli tullut viereen hehkumaan ja Isosisko ei ollut saanut kuumuudelta nukuttua kunnolla. Tiistai-iltana kuumetta oli jo 39,6 astetta vaikka sai parasetamolin lisäksi Buranaa ja jestas että oli kiukkuinen silloin kun hereillä oli. Isosisko laittoi itselleen ja Tirppanalle pedin lattialle, kummallekin omat patjat niin saisi paremmin tilaa ja nukuttua kun pikkusisko kävelisi muuten yöllä taas viereen hehkumaan sänkyyn. Keskiviikkoiltana mietin pitäisikö lähteä päivystykseen mutta toisaalta jos syy olisi korvassa niin pitäisi kuitenkin varata aika korvat putkittaneelle korvalääkärille ja päätin torstaiaamuna soitella Terveystaloon josko päästäisiin sinne ylimääräisinä. Se järjestyi ja korvastahan se syy löytyi. Oli vasemmanpuoleisen korvan putki tukkeessa ja korva täynnä märkää - ja Tirppana parka ei tykännyt yhtään kun märkää korvasta imettiin. Ab- ja korvatippakuuri tuli ja päästiin aloittamaan heti torstaina nuo, perjantaina jo kuume oli laskenut ja lauantaina se kiukkuistakin kiukkuisempi tyttö oli hävinnyt. Kyllä edelleen suuttui herkästi mutta räjähdysherkkyys oli huomattavasti laskenut.

Sairastelun takia jäi aloittamatta ristiäisleipomiset ajoissa kuten piti ja niinpä loppuviikosta iski jo paniikki. Perjantaina sain tehtyä 3 kg rahkavoitaikinaa ja kakkupohjan Vilperille. Esikoinen oli tehnyt Pipan synttärikakut onneksi jo aikaisemmin (Minttudomino-pätkiskakkuja pari) ja Isosisko lupasi lauantaina illalla leipoa omat "synttärikakkunsa" eli pari unelmatorttua kunhan tulisi joukkueensa talkoohommasta kotiin missä oli klo 8-18 välisen ajan. No, minä ajattelin että kyllähän tästä selvitään kun vanhempieni piti tulla lauantaiaamusta niin äiti olisi auttamassa - mutta perjantai-iltana äiti soitti ettei onnistu, joutuisi aamusta Töölön tapaturma-asemalle kun oli murtanut nilkkansa.JAIKS! Nyt paniikki alkoi pahenemaan ja kiitin onneani että olin jo torstaina todennut ettei aika riitä itsetehtyyn voileipäkakkuun ja olin tilannut sen valmiina.

Lauantain ohjelmassa oli siis leipoa suolaisia hyrriä rahkavoitaikinasta, tehdä Vilperin kakkuun täyte ja koristella se, muistin myös että olin unohtanut alkuviikosta tilata kukat mutta onneksi kaveri ehti tilauksen ottaa vielä vastaan. Niin ja juhlapaikalle piti ehtiä illalla laittelemaan paikkoja kuntoon kun sunnuntaiaamuna ei kuitenkaan olisi ylimääräistä aikaa niin paljon. Kun tuohon vielä ynnäsi sen että vauva halusi ruokaa x kertaa päivän aikana ja yksi syöttö vie vähintään puoli tuntia tai ylikin niin meinasi iskeä aikapula. Klo 20 jälkeen tulin kotiin ja äkkiä suihkuun, syöttämään vauva ja sitten nukkumaan että sunnuntaina jaksaisi herätä ajoissa etsimään juhlavaatetta - en jaksanut enää sitä illalla.

Eilen herättyä heittelin äkkiä kahvia ääntä kohden ja etsin vaatteet. Ehdotin miehelle nimeä tytölle ja tämä hyväksyi sen, vaihtui vielä edellisillasta . Syötin vauvan, keräsin vielä viimeiset tavarat kasaan mitä piti mukaan ottaa ja lähdin kerholle kahvia keittämään ja laittamaan tarjottavia pöytään. Pappi tuli paikalle ja kyseli paperia mihin nimi piti laittaa mutta sanoin että varmistan vielä ettei mies ole muuttanut mieltään kunhan tulee, ei onneksi ollut eli ihan hyvissä ajoinhan me tuo nimi saatiin päätettyä . Juhlissa oli vain yksi kummi paikalla (Jesperin toinen kummitäti sai nyt kummitytönkin meiltä), toinen kummi oli matkalla Turkkiin ristiäisten ajankohtana (Esikoisen kummitäti myös). Mukavat juhlat oli, ristiäisten sankaritar nukkui koko kasteen ajan ja sen jälkeenkin eikä pahemmin noteerannut nimen saantiaan. Tutka toimi kyllä sinällään hyvin että kun sain kahvia ja kakkua nenäni alle niin sitten heräsi.

Ristiäiskakku (tilattu)

Ristiäistarjottavat

Synttärisankareiden pöytä

Pääsankaritar

Kun oltiin siivottu paikat ja saatu lapset kotiin niin lähdettiin samantien äänestämään. Onhan se niin että jos ei äänioikeuttaan käytä niin turha narista asioista. Hieman saatiin katseita kun mies puku päällä ja minä juhlatamineissa paikalle mentiin ja muut tulivat vastaan tuulipuvuissa . Tuli hieman ylipukeutunut olo. Ensimmäistä kertaa minäkin kiinnostuin seuraamaan tulosiltaa ja eihän tuo nyt hirveästi hurraaa huutoja saa aikaan. En olisi toivonut menestystä sen enempää PerSuille kuin Kokoomuksellekaan. PerSut ovat vähän epämääräistä sakkia ja Kokoomus taas on luvannut poistaa köyhyyden Suomesta - vaikka sitten tappamalla köyhät nälkään. Vihreidenkin tappio on ihan hyvä.. hieno ideologia mutta tappaa köyhät sekin kun pitäisi nostaa kaikenmaailman energiaveroja ym. mitkä iskevät pienituloisiin pahiten. Nyt ei voi kuin uteliaana seurata mitä tästä vielä tulee, vaikka tuskinpa asiat mitenkään muuttuvat kun yksikään puolue ei tuolla yksinään pääse kukkoilemaan tunkiolle.

Tänään oli vauvalla lääkärineuvola. Ikää 6 vko 1 pv. Kaikki oli ok. Silmät rähmivät edelleen mutta niin vähän ettei vielä ainakaan tarvi lääkitä. Nuhanenään höyryhengitystä ja suolatippoja.Mitat:
paino: 4680 g
pituus: 55,5 cm
pää: 38 cm

Eilen oli ensimmäinen neuvolakäynti vauvan kanssa. Mitat tuoreeltaan olivat (suluissa kuukaudessa tullut lisäys):

Paino: 4350 g (+ 492 g)
Pituus: 53,5 cm (+3,5 cm)
Pää: 37,5 cm (+0,5 cm)

Tyytyväiseksi ja hymyileväksi vauvaksi th totesi ja kasvu on ihan hyvää. Vähän jo puhuttiin rotarokotteestakin, ja tuumasin että sen taidan jättää väliin kun tyttö on niin tyytyväinen tapaus eikä mahavaivaa ole. En viitsi ottaa riskiä rokotteesta, ja kun siinä on se tartuntariski olemassa eikä näitä kotonaolevia ole muitakaan rokotettu niin ehkä jätän väliin. Kuitenkin kahdeksasta lapsesta vain yksi on sen sairastanut.

Pipa on syksystä asti puhunut että tarvitsisi isomman pyörän ja kyllähän se niin on kun pyörä vähän pieneltä näytti. Poppanalla oli 24":nen josta todettiin että olisi hyvä koko Pipalle mutta sitten Poppana tarvitsee pyörän. Aloin selailemaan Keltaista pörssiä sun muita ja ensin mainitusta löytyikin pari vuotta vanha 26" 7-vaihteinen Helkama. Hinta oli minusta ihan ok, 150 e kun pyörä on kuin uusi. Sunnuntaina mies sitten ajeli Isosiskon ja Pipan kanssa pyörää Mäntyharjusta hakemaan, tuli halvemmaksi itse käydä siellä (reilu tunti suuntaansa) kuin laittaa Matkahuollon kautta. Nyt meillä on kaksi onnellista pyöräilijää ja taas yksi pyörä lisää jo ennestään täyteen autotalliin. Seuraavaksi kai pitää alkaa selailemaan olisiko kenelläkään myydä varastoa kun autotalliin ei kohta mahdu enää sisäänkään . Niin ja uusi uppovesipumppu tarvitaan myös mökille kun talvi yllätti ja nykyiseen jäätyi vedet sisään hajottaen sen.

Tänään kävin sossussa, pakko tuon sairaalalaskun takia kun päivämaksu on isompi kuin minun bruttopäivärahani. Ennaltaehkäisevänä toimeentulotukena se maksetaankin sitä kautta mikä oli enemmän kuin ajattelin. Toivoin että jos edes vähän apua saisi niin hyvä. Vaikka sanoin että pärjätään kyllä muuten niin halusi että haen toimeentulotukea varuiksi niin voivat tehdä laskelmat kun lapsia on näin monta. Samaten oli huolissaan jaksamisestani (vaikka sanoin ettei ole ongelmia siinäkään) ja ehdotti että perhetyöntekijä joka kävi meillä Tirppanan ollessa vauva, tulisi taas aina välillä niin saisin omaa aikaa. Hmm, mitä minä osaan tehdä omalla ajalla  ? Tietty tuo pyykkisota on ainaista ja siivotakin olisi ihan kiva kun rauhassa saisi tehdä ja niin ettei joku kulje perässä sotkemassa samantien... Noo, enköhän minä tekemistä keksi jos perhetyöntekijä tänne tulee .

Huomenna tulee pappi aamupäivästä käymään mutta taitaa käydä niin ettei tälläkään kertaa meillä ole vielä antaa lomaketta täytettynä kun nimestä ei ole vielä tietoa. Onhan tässä vielä reilu viikko aikaa... köh.. Lauantaina puolestaan lähden esittelemään vauvaa Hesan sukulaisille osan porukan kanssa. Mies, Esikoinen ja Tuuliviiri jäävät talonvahdeiksi kun ei viitsi kahdella autolla lähteä - on tuo bensa niin älyttömän kallista nykyään. Alkaa kirvellä jo dieselinkin tankkaaminen kun lisäksi on joutunut maksamaan suolaisen dieselveron (tästä pikkubussista n. 960 e/vuosi).

Mutta jos yrittäisi katsella herääkö pikkumuru tänään ollenkaan seurustelemaan. On ollut hereillä ehkä jonkun vajaan kaksi tuntia tänään. Niin ja loppuun kuva Tirppanasta joka nukahti pöytään kesken puuron syönnin

Pikkuneiti on jo reilu kolme viikkoa - aika menee huimaa vauhtia.

Lastenneuvolan th käväisi kotikäynnillä viikko sitten. Silloin jännitti kuinka tytön painon kanssa käy kun pullosta ei lisämaitoa ole kotona annettu päivisin yhtään, yötä vasten saa kun itse menen vähän aikaisemmin nukkumaan ja mies nukuttaa vauvan. Turhaa jännitin. Paino oli noussut todella hienosti, 10 päivässä oli tullut 220 g lisää painoa ja paino oli silloin 18 pv:n ikäisenä 3960 g. Rinnalle opetus oli onnistunut hienosti ja sain maitomääränkin nousemaan . Th antoi pari pakettia Idoform-maitohappobakteereja ja D-tippoja, jotka on nykyään täällä D3-vitamiinia.

Nuo Idoformit tuli kyllä ihan tarpeeseen kun itse olen antibiootteja syönyt jo neljä kuuria ja tänään sain taas yhden. Raskausaikana löytynyt virtsatietulehdus jyllää jatkuvasti ja aina vaan E.Colia löytyy näytteistä. Eilen kävin lääkärissä sen tiimoilta ja lääkäri jo mietti kuuria minkä kanssa imetys ei onnistu mutta pyysin etsimään muuta vaihtoehtoa jos vain on. Sellaisen työn minä tein opettaakseni tytön rinnalle etten hevin halua lääkettä joka estää imetyksen, lypsykoneelle kun en niin hyvin heru.

Tänään sitten herättelin vauvaa klo 9 aikoihin että lähden vauvan, Tirppanan ja Jesperin kanssa perhekerhoon kun puhelin soi ja eilinen lääkäri käski heti sairaalan ensiapuun munuaisultraan. Heti siksi ettei siellä ollut (harvinaista kyllä) jonoa kun normaalisti siellä voi joutua kuulema jonottamaan monta tuntia. No, vauva matkaan ja ensiapuun. Siinä vaiheessa oli jo pari ennen minua, ja pari lisääkin tuli mutta ajallisesti venyi verikokeen takia jossa menisi tunti vastauksen saamiseen eli sen aikaa ainakin piti odotella. Tyttö nukkui ekan tunnin tyytyväisenä kaukalossa, sitten heräsi syömään ja torkkui sylissä.

Lopulta tuli hoitaja hakemaan ultraan ja kun neiti oli vähän levoton niin toinen hoitaja tuli heti toimistosta että hän voi heijata ja nappasi vauvan toimistoon. Ihmettelin missä lääkäri viipyi ja kun tuli niin pyyteli anteeksi kun oli jäänyt vauvaa ihastelemaan *wirn*. Munuaisissa ja virtsarakossa ei ole mitään ongelmaa että niiden puolesta kaikki on ok. Ultrasta pois lähtiessä pari hoitajaa ja lääkäri miettivät että miten yhdeksän lapsen äiti voi olla näin pirteän näköinen, kuulema ihan hävytöntä . Palasin takaisin ensiavun odotustilaan odottamaan lääkärille pääsyä ja se kävikin ihan nopeasti. Lääkäri oli infektiolääkäriltä kysellyt että mitä lääkettä voisi määrätä kun imetän ja löytyi lääke joka ei sitä estä, onneksi. Normaalist viiden päivän kuuri mutta minä sain nyt 10 päivän kuurin - toivottavasti puree *peukut ylös*.

Nyt iltasesta mies lähti puolestaan sairaalalle, tällä kertaa päivystykseen Tuuliviirin kanssa. Poika sai eilen jalkapallon harkoissa kovaa päin sormia ja toisen käden keskisormi on ihan musta ja turvoksissa. Sanoin miehelle että minä siellä jo istuin tänään pari tuntia joten hänen vuoronsa mennä ja siksi toisekseen, päivystyksessä on sairasta sakkia joten en minä sinne halua vauvan kanssa mennä. Ensiavussa oli vain itsensä teloneita tms. Toivottavasti ei ole hirveää jonoa, kohta tunnin ovat siellä olleet.

Vauva on ihan nukkumaija. Eilen heräsi aamulla puoli kymmenen aikoihin, nukahti puolilta päivin ja heräsi illalla puoli kuusi, söi ja nukkui taas pari tuntia. Sitten ennen puolta yötä nukahti ja heräsi vähän ennen kuutta aamulla syömään ja nukkui taas siihen asti että aamusta herätettiin. Ja aika nukkuen on tämäkin päivä mennyt. Mutta on tuo ihana pikku nyytti - ihanaa että tuollainen yllätyspakkaus meille vielä tuli!!

Jooh, minä en osaa näitä kirjoittaa lyhyesti joten tässä pitkä versio sairaalareissusta viimeisen kanssa.

Torstai 3.3.2011 - rv 38+4

Aamusta heräsin perhosia mahanpohjassa kun oli edessä taas kerran lähtö käynnistelyyn KOKS:aan. Helpotusta tunsin sinänsä että kohta pääsisin toivon mukaan eroon väliin sietämättömän kovista mahakivuista jotka invalidisoivat minut täysin, mutta toisaalta itketti ero lapsista – etenkin Tirppanasta josta en ole ollut erossa sen jälkeen kun tyttö syntyi. Tyttö kun on vielä niin äidintyttöä että. Sain kuitenkin pidäteltyä itkua ettei alkanut ihmettelemään mitä äiti itkee ja toivoteltua heipat hymy huulilla. Tirppana suikkasi vielä pusuja ja halasi tiukkaan kun lähdettiin miehen kanssa matkaan. Onneksi mies lähti viemään, sairaalakassi painoi kuin synti enkä olisi kyynärsauvojen kanssa selvinnyt sen rahtaamisesta mitenkään.

Äitipolilla olikin sitten ruuhkaa kun sinne päästiin. Pissanäytteen pääsin antamaan heti ja sieltä suoraan ctg-käyrälle. Kätilö lupasi katsella oliko mies jo ehtinyt paikalle kun oli parkkipaikkaa mennyt etsimään, ja olihan tuo. Tuli seuraksi istumaan kun käyrillä olin. Vauva oli todellakin vauhti päällä, sykkeet menivät 170–205 melkein koko ajan, satunnaisesti käväisivät 150–160 ja taas vauhtiin. Puolisen tuntia meni käyrillä istuen ja sitten siirryttiin odotustilaan missä vielä pari tuolia vapaana oli. Kuulin kun toiset puhuivat odottaneensa jo kolmekin tuntia lääkärille pääsyä! Kiireellinen sektio tullut johonkin väliin ja kaikki synnytyssalit olivat niin täynnä että ovet sinne suljettiin eli lääkäreillä piti kiirettä. Samaan aikaan yläkertaan eli synnyttämättömien osastolle laitettiin porukkaa paljon ja alkoi jo mietityttää että näinköhän palaan kotiin kun osasto täyttyy tuota tahtia.

Parin tunnin odotus teki sen että olo huononi ja sokerimittarilla kun katsoin, niin huomasin että sokerit menivät jo turhankin alas kun 3,7 tuli lukemaksi. Oli pakko käydä kätilöltä kysymässä saisinko tuoremehua ja kätilö toi sen lisäksi jogurttiakin. Olo parani huomattavasti. Ja tokihan juuri kun jogurtin sain eteeni niin lääkäri kutsuikin jo huoneeseen. Ultrasi vauvan kokoa ja sanoi painoarvioksi 3870 g… joopa joo, ja pari viikkoa sitten toinen lääkäri 3,1 kg että jompikumpi heitti ja pahasti, 800 grammaa kahdessa viikossa ei tosiaankaan ole kasvanut. Itse kyllä kallistuin tuon isomman arvion puoleen. Kohdunsuu kiinni, kohdunkaulaa 1½ cm, pehmeä ja kuten aina.. kohdunsuu korkealla takana eli epäkypsää. Liikuntavaikeudet ja kivut olivat syy tälläkin kertaa käynnistelylle eli osastolle kypsyttelemään kohdunsuuta Cytoteceilla. Mikä helpotus! Ei enää kotiin yhtenä kappaleena.

Siirryin käytävälle odottelemaan että paperit saadaan kuntoon ja että saisin sairaalavetimet päälleni. Puolisen tuntia meni odotellessa, sitten kätilö toi ensimmäisen Cytotecin, paperit ja ohjeisti minut ja miehen menemään synnyttäneiden osastolle, ei synnyttämättömien puolelle kun se puoli oli täyttynyt aamun aikana. Synnyttäneiden puolella yläkerrassa puolestaan oli todella hiljaista. Käytävällä ei näkynyt ketään eikä kuulunut yhtään vauvan itkua tai muuta. Huhuilemalla toimistosta löytyi sitten tuttu kätilö joka opasti huoneeseen ja lupasi tuoda sairaalavaatteet ja jalkineet kun niitäkään ei alhaalla ollut antaa. Mies auttoi laittamaan tavarat paikoilleen mutta sitten oli jo kiire lähteä kotimatkalle kun Poppanalla oli varattu aika optikolle. Ikävä iski heti kun yksin jäin ja toivoin ettei tästä reissusta nyt oikeasti tulisi viikon mittaista kypsyttelysessiota kuten ”loogisesti” menisi – seitsemäs käynnistys eli seitsemän päivää. Niinhän nuo olivat edellisetkin menneet että ensimmäinen käynnistys toi tulosta samana päivänä, toinen toisena, kolmas kolmantena jne. Osaston hiljaisuudesta kertoi myös se että sain olla yksin huoneessa useamman päivän.

Ensimmäinen murunen ei tällä kertaa supistuksia lisännyt yhtään. Neljä tuntia ensimmäisen murun jälkeen otettiin käyrää ja ainoa missä oli vaihtelua oli vauvan sykekäyrä, supistuksia taisi tulla peräti yksi parinkymmenen minuutin aikana eli toinen murunen ääntä kohden. Ei edelleenkään supistuksia joten Jesperin kummitätiä moikkaamaan viereiselle osastolle kun oli steriä ollut tekemässä. Tosin synnärin sektio sotkin nuokin aikataulut niin ettei kotiin enää päässytkään yöksi.

Kolmas ja päivän viimeinen murunen klo 20 ja nyt piirtyi käyrällekin jo jokunen kaksoissupistus (=ensimmäinen supistus alkoi mennä ohi mutta kääntyikin uudelleen nousuun loppumisen sijaan). Tehot vain puuttuivat. Päivä oli siis kulunut lähinnä sängyssä maaten ja telkkaria katsellen. Tokihan kuitenkin kävi niin että kun meinasin nukkumaan käydä niin sitten alkoi supistuksiin tulla tehoja. Klo 23-3 väli piti puhista kun supistuksia alkoi tulla ensin 10 min. välein ja sitten 4-5 min. välein kun kätilö otti välillä käyrää. Oli pakko nousta sängystäkin seisomaan ja heiluttelemaan lantiota välillä kun makuuasento tuntui ilkeältä – tuolloin toivoin että olisin pystynyt kävelemään, se olisi helpottanut oloa paljon. Klo 3 jälkeen supistukset lopahtivat ja nukahdin kuin saunalyhty Oxynormin ansiosta.

Perjantai 4.3.2011 – rv 38+5

Aamulla heräsin hyvissä ajoin aamiaiselle ja sen jälkeen odoteltiin lääkäriä. Ei pahemmin supistellut edes.

Klo 10 sain päivän ensimmäisen Cytotec murusen kun lääkärintarkastuksessa ei paljoa edistystä ollut tapahtunut. Kohdunsuu oli parisen senttiä auki että sentään jotain hyötyä yön supisteluista oli. Kohdunkaulaa edelleen 1½ cm ja kohdunsuu korkealla takana niin ettei kalvojen puhkaisu onnistu. Siis kolme Cytotecia tänäänkin luvassa. Lääkärinkierrolla olikin vaihteeksi mukava lääkäri joka on ennenkin osoittanut huumorintajua. Nyt nauroi että olenko varma siitä sterilisaatiosta kun kysyin että mitäs jos huomenna syntyy niin tekevätkö sunnuntaisin noita. Kuulemma tekevät mutta ehdotti että synnytän nyt ensin tämän ja mietin vielä sitä jatkoa kun eikö 10 lasta olisi pyöreämpi luku kuin yhdeksän. Nauroin vastaan että hulluhan minun täytyisi olla jos vielä näidenkin kipujen jälkeen meinaisin että yksi vielä – kyllä tämä on nyt tässä

Olo oli väsynyt yön jäljiltä joten nukuin ja torkuin koko päivän. Supistuksia tuli ja meni mutta ei mitenkään mainittavan tuntuisina. Klo 14 taas käyrää ja viides Cytotec. Siitä taas hiukan napakampia supistuksia mutta harvoin. Klo 18 päivän viimeinen murunen ja edelleen odottelen supistuksia ja mieluiten tehokkaita sellaisia. Noh, saanpahan levättyä. Klo 20 tienoilla välit on n. 10 minuuttia ja lopulta lopahtavat kokonaan.

Lauantai 5.3.2011 – rv 38+6

Klo 2 yöllä heräsin supistukseen joka Tuntui. Seuraava puoli tuntia myöhemmin ja klo 3:sta eteenpäin supisteli taas 10–20 min. välein niin ettei unta oikein saanut. Mutta sentään omia supistuksia eikä pillerin tekemiä, jos se tästä lähtisi.

Aamusta kiiruhdin aamupalalle kahvikupin kuvat silmissä (ainoa kerta päivässä kun tarjosivat kahvia joten olihan sitä saatava) ja kyllähän aamupalakin maistui vaikka hiukan tööt oli taas olemattomien yöunien jäljiltä. Sain syötyä ja sitten iski se pirullinen viiltävä mahakipu. Tuntui etten pääse pöydästä ylös saati huoneeseen asti ja sänkyyn. Hammasta purren ja vedet silmistä valuen onnistuin ja soitin heti kätilöä paikalle – pakko saada Panacodia. Kätilö toi yhden mutta totesin että nyt on kipu niin kovaa että pari tarvitsee. Toi sitten toisenkin kun näki että tosiaan itkin kivusta. Aivan karmeaa! Lääkärinkierto oli tulossa ja pelkäsin jo etukäteen että kuinka ihmeessä lääkäri pystyy edes tutkimaan kun en kykene liikahtamaankaan kylkiasennosta mihinkään mutta onneksi tällä kertaa lääkäri ei tullut tutkimaan, oli vain määrännyt lisää Cytotecia kolme kertaa päivän aikana. Lisäksi sain uuden antibioottikuurin virtsatietulehdukseen johon jo pari kuuria olen syönyt ja edelleen jyllää.

Aamupäivästä kuulin saavani ensimmäisen huonekaverin, joka tuli tuntia myöhemmin. Juttuseuraa ei hänestä kyllä hirveästi ollut. Oli turkkilainen ja puhui vain vähän suomea. Kivuissa kyllä ärsytti kun huoneeseen pöllähti sitten naisen miehen lisäksi muutama muukin vieras ja ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa että nuo puhuvat hiljaa. Osastolle on kuitenkin pääsy kielletty kaikilta muilta paitsi vauvan sisaruksilta ja isältä, ja isovanhemmillakin on vain vierastunti jolloin saavat tulla (mikä on erittäin hyvä rajoitus!). Onneksi kätilö oli napakka ja kävi ajamassa vieraat pois, ja selitti rajoitukset pariskunnalle… taisi vain mennä ohi korvien kun pari tuntia myöhemmin ovesta lappoi taas sisään porukkaa. Jälleen vieraat ajettiin kätilön toimesta ulos ja sitten tuntui viesti menneen perille.

Yöllä alkaneita supistuksia tuli välillä Cytotecin voimasta vähän tiheämminkin mutta ei kuitenkaan sen tuntuisina että niistä hyötyä olisi. Nappasin päivän aikana kaksi murusta mutta kolmannesta kieltäydyin illalla. Viiltävä mahakipu jatkui Panacodin ja Oxynormin napsimisesta huolimatta sen verran kovana että tuntui etten edes halua synnytyksen käynnistyvän vielä, en olisi kyennyt synnyttämään. Halusin vain nukkua ja toivoin että kipu katoaa yön aikana kuten monesti on käynyt. Päivän ruoatkin pyysin tuomaan sängyn viereen ja voin sanoa että oli haastavaa yrittää syödä kyljellä maaten ilman että ruoka olisi valunut minne sattui. Viimeisen käyrän aikana tuli 10 min. välein pari minuuttia kestäviä supistuksia että sinälläänkin oli ihan ok jättää vika pilleri väliin. Oli turhan pitkäkestoisia supistuksia.

Sunnuntai 6.3.2011 – rv 39+0

Puolilta öin heräsin vessaan ja ilmeisesti jotain tapahtuu kun paksua limaa ja tummaa verta valuin. Yöks.

Aamusuihkusta hain pirteyttä olotilaan ja menin syömään aamupalaa. Sitten olisi taas odotettava lääkärinkiertoa että tiedetään missä mennään. Mahakipu oli mennyt onneksi ohi joten kyynärsauvojen kanssa pääsin liikkeelle mutta hyvin hissunkissun ettei ylly uudestaan. Ruoan jälkeen takaisin sänkyyn ja tällä kertaa lääkäri olikin ajoissa, tuli jo klo 9 aikoihin.

Lääkäri tutki ja totesi että 4 cm auki mutta kohdunsuu kaukana takana edelleen ja kohdunkaulaa 1½ cm. Kalvojen puhkaisu kuitenkin onnistuisi joten ei muuta kuin saliin niin laitetaan homma etenemään. Huuu!! Nyt alkaa jännittää tosissaan. Soitan miehelle ja sovitaan että soitan kun olen salissa niin lähtee sitten tulemaan. Alan keräilemään tavaroita sängylle mitä tarvitsen salissa kuten kamera, videokamera, kännykkä.

Klo 10:30 ollaan salissa ja kalvot on puhkaistu. Ennen tuota pyysin vesiperäruiskeen kun muutaman päivän tuntunut että muutun muumiksi kun mitään ei tule ulos. Edes miniperäruiske ei auttanut mutta tuumasipa kätilö että tiukassa on kun ei meinannut saada vettäkään suoleen. Hienoa, not. No, vähän sentään että olo hieman helpottui. Kalvojen puhkaisu onnistui hyvin tuttuun malliin – ilokaasulla lähdin tripille ja sillä aikaa lääkäri sai kalvot puhki ja scalp-anturin vauvan päähän. Miehellekin soitin että nyt voi lähteä tulemaan. Hetken jaksoin kurkkia irkkiinkin kännyn välityksellä. Inhottavinta oli kun ei saanut nousta sängystä ylös vaan piti vain maata.

Klo 11:30 sain kätilöltä luvan siirtyä keinutuoliin kun valitin epämukavaa oloa makuuasennossa. Paljon parempi olo niin ja keinutuolissa oli hyvä torkkuakin. Supistuksia ei juurikaan ollut ja ne mitä tuli, olivat erittäin epäsäännöllisiä eikä hirmu kipeitä mutta vauvan liikkeet sattuivat. Ilokaasu auttoi niihinkin ;-)  Mies tuli puolisen tuntia myöhemmin paikalle. Silloin piti myös pyytää Oxynorm ja parasetamolia kun mahaa meinasi käydä juilimaan uudelleen. Panacodia eivät salissa suostuneet antamaan joten siksi tuo parasetamol.

Klo 13 jälkeen passitin miehen kahville ja ostamaan iltapäivälehdet että saa lukemista kun hommaan ei tunnu tulevan pontta. Ettei raukka ihan tylsisty. Minulla oli kuitenkin ilokaasu jota nappasin silloin tällöin niin että aika meni ihan mukavasti.

Klo 15 ei edelleenkään muuta kuin todella epäsäännöllisiä supistuksia jotka eivät ole edes pahemmin kipeitä. Kätilö oli käynyt aiemmin huoneessa ja sanoi ettei mielellään puutu uudelleensynnyttäjän synnytykseen ylimääräisiä joten odotellaan jos ne supistukset siitä lähtisivät itsekseen.

Klo 16:30 alkaa supistuksiin tulemaan kipua kertaheitolla niin että ilokaasu joutuu totiseen työhön. Välit vain edelleen harvat, 10–15 min. Miehen päästän vielä kahville kuitenkin tässä vaiheessa niin saa vaihtelua salissa istuskeluun. Kohdunsuu on 5 cm auki.

Klo 17–19 menee aika samaa rataa. Edistystä ei tapahdu, kohdunsuu pysyy korkealla takana eikä avaudu lisää vaikka supistuskivut ovat kovia. Ne vain tulevat niin harvoin ettei homma etene.

Klo 19–20 alkaa kärsimys. Supistukset tuntuvat samoilta kuin edellisissä synnytyksissä ne viimeiset joihin ei ilokaasusta enää ole apua. Tunnen painetta selässä mutta edelleenkään kohdunsuu ei tule alemmas, välit vaihtelevat edelleen 5-15 min.. Alan olla finaalissa kun ilokaasusta ei enää ole apua. Mies hieroo selkää ja uhraa kätensäkin välillä kynsieni ulottuville kun puristan supistuksen tullessa miehen kättä kynsin.

Klo 20:25 haluan epiduraalin ja sitten oksitosiinia vauhdittamaan. Kätilö alkaa valmistella tippaa ja itse käyn vielä portatiivilla kun vessaan asti en kykene. Tai sanotaan suoraan että en halua eroon ilokaasumaskista.

Klo 21:25 tulee anestesialääkäri paikalle. Sanon nukkumatille että hänellä on näytön paikka, en ole 18 vuoteen halunnut epiduraalia kun esikoisen synnytyksessä siitä ei apua hirveästi ollut (ja sain kuulla että tarjontavirheissä epiduraali ei olekaan niin tehokas) ja muutenkin olen kammonnut ajatusta synnytyksen jälkeisestä päänsärystä. Lääkäri lupaa tehdä parhaansa että tällä kertaa puudutus toimii ja ilman päänsärkyjä. Puudutteen laitto sujuu ihan mukavasti ja koska olen steriin menossa kuten kätilö huomauttaa niin anestesialääkäri laittaa epiduraalikatetrin niin että sitä voidaan käyttää hyödyksi sterissäkin. Mielessäni ajattelen tuossa vaiheessa, että niin varmaan, minä haluan siihen nukutuksen mutten sano mitään. Se olisi huomisen huolia se. Supistuskivut hellittävätkin parin supistuksen jälkeen mutta ikävä paineen tunne peppuun jäi supistuksen tullessa eli ilokaasu oli käytössä edelleen.

Klo 21:45 laitetaan oksitosiini tippumaan ja synnytys lähtee käyntiin rytinällä. Näin jälkikäteen tulee mieleen Pipan synnytys jossa myös koko päivä salissa ja kun saatiin oksitosiini tippumaan, meni alle tunti syntymään.

Klo 22 kohdunsuu 6,5 cm auki. Kymmenen minuuttia myöhemmin kätilö soittaa päivystävälle lääkärille (synnytyksen jälkeen kuulin) kun vauvan syke tippui 70:een mutta korjaantui pian.

Klo 22:20 kohdunsuu 9 cm auki ja vedän ilokaasua kaksin käsin. Armoton paine takapuolessa ja tappelen hulluna ponnistustarvetta vastaan kun ajattelen ettei vielä olla lähellekään tuota vaihetta. Lopulta on pakko ähkäistä miehelle että soittaa kätilön paikalle kun ponnistuttaa niin perkeleesti ja taas ilokaasua naamaan. Kätilö tulee paikalle ja sanoo että kerro sitten kun ponnistuttaa, minä siihen että teki jo mieli ponnistaa edellisen supistuksen aikana mutta taistelin vastaan. Kätilö tutkii ja toteaa että auki on, saisin ponnistaa heti kun siltä tuntuu. Anelin että enkö pääsisi istumaan kun makuuasento ei tunnu hyvältä. Ei käy kuului tiukka kielto. Saman tien iskee uusi ponnistustarve enkä enää välittänyt missä asennossa olin, olisin ponnistanut vaikka päälläni seisten trapetsilla jos olisi ollut pakko. Mieletön tunne. Ponnistin ja puoli päätä oli pihalla, toisella ponnistuksella kätilöt (avustaja oli tullut paikalle) käskevät vain läähättämään ja ihan pikkaisen ponnistamaan ja sitten taas läähättämään. Kerrankin pystyin tottelemaan. Kolmannella ponnistuksella tyttö oli ulkona ja maailmassa itki uusi ihminen. Tälläkin kertaa selvisin ilman mitään nirhaumia edes eli ei tikattavaa.

Klo 22:34 syntyi prinsessa mitoiltaan 3858 g, 50 cm ja pää 37 cm. Pisteitä 8 – 9. Istukka painoi 830 g, napanuora oli 84 cm pitkä ja verta meni 300 g. Hieman sininen tyttö oli kasvoiltaan kun niin vauhdilla tuli.

Synnytyksen jälkeen kätilö kertoo että sykedipit jatkuivat ensimmäisen jälkeen niin että oli miettinyt lääkärin kutsumista paikalle ja siksi kielsi paikanvaihdon ponnistusvaiheessa. Samaten ponnistusvaiheessa läähätyskäskyt ja ponnistuskielto johtuivat siitä että tytöllä oli napanuora kuristanut kaulan ympärillä ja se piti löysätä. Okei, ihan selkeät syyt että ei jäänyt hampaankoloon mitään tästäkään synnytyksestä. Mutta tosiaan nämä meidän maaliskuiset ovat olleet aika samanlaisia sen suhteen miten saivat alkunsa ja miten synnytys eteni. Mutta nyt ei enää ikinä. Haikeaa, toisaalta taas ei. Siksi pahat kivut tästä raskaudesta tuli että ilmeisesti kohdunkannattimet ovat eläkeiän saavuttaneet. Onhan tässä nyt yhdeksän aivan ihanaa lasta 17 vuoden ja 4 kuukauden aikana saatu .

Salissa tyttö ei innostunut pahemmin rinnalle imemään ja lopulta sokereiden takia oli pakko antaa pullosta. Sen jälkeen pikkuinen nukkuikin tyytyväisenä muutaman tunnin. Itse söin enemmän kuin innolla ne pari leipää mitä saliin tuotiin ja nautin kahvia, enhän ollut aamiaisen jälkeen syönyt mitään. Kätilö vielä totesi että tämän jälkeen en saisi syödä enkä juoda mitään ennen kuin steri olisi tehty että ihan kiva paasto tulossa. Etukäteen kun kukaan ei osannut sanoa monelta minut leikkaussaliin vietäisiin.

Synnytyssalista osastolle lähdin klo 1 aikoihin ja mies suuntasi kotiin. Ei raukalle jäänyt montaa tuntia yöunta kun klo 7 meinasi olla töissä ja tunti meni ajomatkaan.

Maanantai 7.3.2011

Yön aikana tyttö tuotiin pariin otteeseen rinnalle. Ei tuo oikein napannut kiinni kun oli niin uninen. Verensokerit eivät pysyneet oikein ruodussa joten sai pullosta maitoa säännöllisesti joten ei ollut niin nälkäinenkään että olisi ollut kiinnostunut harjoittelemaan.

Klo 10 tuli kätilö huoneeseen ja komensi äkkiä vessaan, leikkurissa olisi nyt tilaa minulle. Nauroin että ai äkkiä vessaan, hyvä vitsi. En vieläkään päässyt kävelemään ilman keppejä. Vessakäynnin jälkeen sänkyyn ja kyydillä kakkoskerrokseen. Leikkaussalissa oli mukava henkilökunta mutta jännitti niin pirusti että tärisin vain. Anestesialääkäriltä kysyin oliko nukutus mahdollinen, niin tämä sanoi että kyllä sekin järjestyy mutta hän suosittelisi epiduraalia kun minulla katetri oli selässä jo valmiina. Ei tarvitsisi enää pistellä ja muutenkin olisi pienempi riskinen homma. Lupasi että saisin rauhoittavaa tärinään ensin ja puudutuksessa en tuntisi mitään. Okei. Rohkea rokan syö joten suotuin puudutusoperaatioon. Lisäksi lääkäri määräsi laitettavaksi virtsakatetrin. Hoitajat tuota ihmettelivät mutta tottelivat. Jälkikäteen hyvä ratkaisu kun sen ansiosta minun ei tarvinnut moneen tuntiin liikkua vessaankaan.

Aika jännä tunne kyllä. Tunsin kyllä kun mahaa vatkottiin ja veivattiin ja tuntui että välillä puolet sisällöstä nostettiin ylöskin kun jotain kiskottiin mutta kipua ei tuntunut. Leikkaava lääkäri, Aleksei, oli huumorimiehiä kun keskusteltiin niitä näitä siinä samalla. Kun lääkärille selvisi lapsiluku ja se kuinka helposti nämä ovat alkunsa saaneet, alkoi miettiä että pitäisiköhän laittaa tuplaklipsit ettei varmasti petä :-D . Sanoi että onneksi ei ole käytäntöä että leikkaava lääkäri joutuisi ottamaan sterin petettyä syntyvän jälkikasvun kasvatettavakseen, jos olisi niin laittaisi varmasti tuplat .

Leikkauksen jälkeen minut siirrettiin heräämöön ja siellä sainkin olla sitten klo 14 asti. Puuduin todella tehokkaasti kaulan alapuolelle asti ja siitä vähän pidempi tarkkailuaika. Kun leikkaussalissa hoitaja pyysi puristamaan kättään niin totesin että nou kän duu, sormet eivät liikkuneet mihinkään. Nälkä kurni mahassa ja kun vihdoin klo 14 jälkeen tuli kätilö hakemaan takaisin osastolle niin ensimmäiseksi pyysin tuomaan syötävää. Alkupalaksi söin Fazerin Sinisen levyn ja jogurttia ja mehukeittoa. Helpotti vähän. Välipalaksi nappailin Oxynormia ja Panacodia kun mahassa alkoi kipu tuntumaan. Ruoat pyysin tuomaan viereen, ei toivoakaan että olisin kävellyt.

Ikävä kyllä osastolle palatessa lastenhoitaja tuli melkein heti lastenvaunujen kanssa huoneeseen ja sanoi että tiedätkin jo mitä tämä merkitsee (tuttu hoitaja ja tutut käytännöt edellisiltä kerroilta). Vauvan sokerit tippuivat jatkuvasti liian alas eli hoitaja oli viemässä tyttöä lastenosastolle . Tiesinhän minä että ei ollut kyse mistään vakavasta mutta ne hormonit… itkuhan siinä tuli. Oli pakko kipulääkkeiden voimin nousta sängystä iltapalan aikaan ja pyytää pyörätuolikyytiä lastenosastolle että pääsisin edes kerran päivän aikana tyttöä katsomaan ja saisin toisen syliini. Oli ikävä.

Klo 20 oli lastenosastolla vauvojen hoitoaika joten kätilö kuskasi minut siihen mennessä sinne ja lupasi tulla hakemaan kun soitetaan. Tyttö oli niin pienen näköinen kopassaan ja kanyyli otsassa. Nukkui tyytyväisenä kyllä. Hoitaja kysyi haluaisinko vaihtaa vaipat mutta totesin että minusta ei vielä ole kävelijäksi eikä näin ollen hoitamaankaan. Hän vaihtoi sitten vaipat ja sain tytön syliini mutta tälläkään kerralla ei hirveitä imuhaluja ollut. Nappasi kyllä vähän toisesta tissistä kiinni mutta toista hylki kuten Tirppanakin aikoinaan.

Sain sitten imetysyrityksen jälkeen syöttää pullosta ja kun vauva nukahti, lähdin takaisin synnyttäneiden osastolle. Lupasin kyllä sitä ennen tulla aamulla paikalle klo 8 jolloin olisi hoitoaika. Kyllähän sitä kipulääkkeiden voimin kulkee vaikka läpi harmaan kiven. Huoneessa sainkin olla taas yksin kun turkkilaispariskunta oli kotiutunut aiemmin päivällä. Yön nukuin sikeästi korvatulppien avulla.

Tiistai 8.3.2011

Aamusta kinkkasin kepin avulla aamupalalle ja äkkiä takaisin huoneeseen odottamaan pyörätuolikyytiä. Klo 8 olin taas lastenosastolla ja tyttö olikin jo vaipat vaihdettuna ynisemässä kopassaan joten sain ottaa heti rinnalle. Toisesta rinnasta ottikin imuja paremmin kuin edellisenä päivänä, toinen ei kelvannut edelleenkään. Päälle sitten pullosta. Tunnin verran vietin aikaa vauvan kanssa, sitten tilasin lastenosaston opiskelijalta kyydin omalle osastolle. Ajattelin ottaa päiväunet ennen lounasta ja sitten olisikin taas hoitoaika lastenosastolla.

Lounaan jälkeen olikin kivoja uutisia kun sokeritippaa oli voitu vähentää ja sokerit pysyivät hyvinä. Tällä kertaa tyttö suostui imemään toistakin rintaa vaikka nyrpistelikin. On tuo aivan ihana! Minä sain synnyttäneiden osastolla oman lypsykoneen huoneeseen että voisin sillä nostatella maitoja kun tyttö ei rinnalla käy niin usein ja toisaalta kun ei ime kunnolla edes silloin kun on.

Päivän aikana tein vielä pari reissua lastenosastolle ja muuten nukuin univelkoja pois kun oma rauha oli. Sokeritippaa oli voitu päivän aikana vähentää lisääkin joten oli toivoa saada vauva jo huomenna vierihoitoon.

Keskiviikko 9.3.2011

Aamulla oli tosiaan hyviä uutisia. Yön aikana oli sokeritippa voitu ottaa pois mutta lastenlääkäri halusi iltaan asti seurata vielä arvoja mutta joskus klo 17-18 välillä voisin saada vauvan jo vierihoitoon. Ihanaa! Lisäksi tyttö näytti ensimmäisen kerran että osaa tehokkaitakin imuja ottaa rinnasta, vaikka muutaman imaisun jälkeen nukahtikin ja töräytti kakat vaippaan. Lypsykoneella saldo onkin edelleen 0 pisaraa.

Illalla tyttö sitten tuli vierihoitoon ja yritin houkutella rinnalle. Hikistä hommaa kun piti houkutella aina vähän väliä uudelleen imemään. Imuote on hakusessa kun ei osaa avata suuta kunnolla jotta saisi kunnon otteen. Pullostakin pitää edelleen antaa ettei sokerit lähde uudelleen alas.

Torstai 10.3.2011

Aamusta päätin katsoa onnistuisinko jo vauvan hoidossa. Totesin sitten kuitenkin varmemmaksi että lastenhoitaja kantaa pesulle ja takaisin hoitopöydälle, siksi hankalaa oli yrittää liikkua ilman kyynärsauvan apua. Muuten vauvanhoito sujui kuin luonnostaan. Miten ihanaa olikaan käsitellä tuollaista pientä vastasyntynyttä.

Aamutoimien jälkeen tyttö otti ja nukkui 7 h putkeen eikä meinannut herätä sittenkään. Lypsämällä alkoi jo maitoa irtoamaan ja kun ei herännyt niin että olisi jaksanut rinnasta imeä niin piti sitten pullosta antaa, alkoi ihonväri muistuttaa jo porkkanaa. Aamulla oli otettu bilirubiiniarvo joka oli korkea mutta ei kuitenkaan niin että valohoitoon joutuisi. Illalla arvo oli noussut aamun arvosta reilusti mutta ei vieläkään yli rajan joten taas piti tehostaa maidon saantia eli pullosta ruokaa kun rinnasta ei ime. Ei vaikka kokeilin rintakumeillakin, niiden kanssa oikein pyörittää kieltään suussa.

Jalat on tosi nätin näköiset. Turpoavat kuin pullataikina, ei meinaa enää mahtua edes sairaalan tossut jalkaan. Yritän lepuutella jalkoja sen minkä pystyn ja juoda vettä. Saan uuden huonekaverinkin ja tällä kertaa suomalaisen niin on juttuseuraa.

Perjantai 11.3.2011

Ensimmäistä kertaa syöttöpunnitus näytti 15 g lisää! Jee, tyttö sai rinnastakin maitoa. Aamulla otettu bilirubiiniarvokin näytti laskeneen joten parempaan päin mennään. Mutta keltainen tyttö on ja hyvin unelias. Vuorossa ollut lastenhoitaja sanoi että tuskinpa enää kellastuu niin että valohoito olisi tarpeen kun on jo niin ”vanha”. Sanoin että kyllä meillä on ennenkin jo neljän vuorokauden ikäinen kellastunut niin että joutui valohoitoon, ja kun sen kuuli niin totesi että siinä tapauksessa seurataan tätäkin nyt tarkemmin.

Iltapäivällä neiti alkoi kipristellä mahaansa ja lastenhoitaja kokeili ja totesi että masu on kuin peltirumpu. Otti tytön hoitohuoneeseen mukaan ja näytti miten masuhieronta tehdään. Hieroi mahaa öljyn avulla ja välillä kuumemittaria pyöritti peräaukolla ja johan alkoi ilmaa tulla ulos ja kakkaakin kuin tykin suusta eli ampui pitkälle  . Yllättävä löytö tuli myös, kurkatessaan napaan, lastenhoitaja totesi että ”oho, täällähän on tatti”. Navasta kasvoi sieni.. yöks. Olisinpa halunnut nähdä oman ilmeeni silloin. Kysyin miten siitä pääsee eroon niin vastasi että puhdistamalla napaa ahkerasti tai laapistamalla mutta että laapiksen käyttö on heiltä kielletty. Ihmettelin sitä kun terveydenhoitaja kyllä on laapistanut napaa kotikäynnillä ja sain kuulla että he saavatkin sitä käyttää. Lisäsi sitten perään että on hänellä osastolla yksi laapiskynä jemmassa joten nauroin että kun kerran kansalaistottelemattomuutta on noin hyvin osoittanut niin ehdottomasti laapistaa mokoma yökötyksen tytön navasta pois. Toiveissa oli että huomenna päästäisiin kotiin ja mieluummin ilman mitään sienisalaatteja mukana.

Illalla ei enää imetys onnistu mitenkään päin. Vauva ottaa raivarit kun parin imaisun jälkeen tissistä ei tulekaan mitään. Voi epätoivo. Eli siis pulloa taas, osa on sentään äidinmaitoa kun saan lypsettyä

sitä jonkin verran. Yöllä hoitajat tuovat tytön rinnalle aina kun herää, syöttöpunnitukset vain näyttävät 0 g. Yöraporttiin yöhoitajat kirjoittivat ”hymyilevä vauva” – tyttö oli vain hymyjä unissaan jaellut kun sylissä olivat pitäneet. Osastolla oli todella hiljaista tällä kertaa ja lastenhoitajilla oli aikaa sylitellä niitä harvoja jotka milloinkin hoitohuoneessa olivat.

Lauantai 12.3.2011

Aamupalalle mennessä saan kuulla että vauvasta otetaan vielä kerran keltaisuusarvo kun labra käy kierroksella. On niin väsynyt vauva. Klo 11 tuli tulokset ja lääkäri oli määrännyt vuorokaudeksi valohoitoon – arvo oli noussut korkeammaksi kuin torstai-iltana. Ei siis sittenkään kotiin vielä. Harmittaa, ja niin harmitti perhettäkin joka odotti malttamattomana että näkisi uuden perheenjäsenen. Isosisko oli leiponut kakun yllätykseksi aamusta mutta nyt saivat syödä sitten keskenään ja tarjota mammalle ja papallekin ennen kuin nämä lähtisivät kotiin. Olivat myös siivonneet ja puunanneet kodin siistiksi että olisi kiva kotiutua. Noh, nyt tilanne oli tämä ja vauva tulisi kolmen tunnin välein syömään, puoli tuntia saisi kerrallaan olla poissa valosta.

Tästä eteenpäin mentiinkin sitten niin että tyttö tuli syömään, kieltäytyi rinnasta joten lypsin sen mitä irti sain ja loppu korviketta. Myös yöllä istuin lypsämässä, onneksi sähköpumppu ei ollut kovin kovaääninen huonekaveria ajatellen. Imetys ei siis luonnistunut yhtään.

Sunnuntai 13.3.2011

Uskomatonta että synnytyksestä on jo viikko. Aika on mennyt ihan älyttömän äkkiä, enkä kyllä olisi uskonut että edelleen sairaalassa ollaan.

Aamulla otettu bilirubiininäyte osoitti että valohoito oli ollut tehokas. Arvo oli tippunut huimasti ja neiti oli selvästi virkeämpi. Päästäisiin kotiin!!! Lääkäri sanoi että oli katsonut edellispäivänä paremmaksi määrätä valohoitoon kun arvot noin pomppivat mieluummin kuin että olisimme joutuneet sitten maanantaina tai tiistaina palaamaan takaisin väsyneen lapsen kanssa.

Hieman kyllä huoletti tytön imemistehottomuus, edelleen syöttöpunnitukset näyttivät 0 grammaa vaikka minusta tyttö imi kyllä rinnalla ollessaan… mutta ilmeisen tehottomasti. Päätin etten ota asiasta stressiä vaan yritän kotona sitten opettaa rinnalle ja nostatella maitomäärää itselläni tissittämällä ja lypsämällä ahkerasti. Olihan tilanne Tirppanankin kanssa aika sama kun kotiuduttiin, tyttö kieltäytyi toisesta rinnasta kokonaan ja toisestakin imi tehottomasti ja syöttöpunnitukset olivat 0 grammaa. Kotiinlähtöpaino vauvalla oli 3720 g.

Mies tuli Isosiskon kanssa hakemaan meitä kotiin puolen päivän jälkeen. Isosisko halusi tulla mukaan että näkisi heti pikkusiskon ja syliinhän tuo vauvan nappasi heti. Oli outoa pukea omat vaatteet pitkästä aikaa päälle ja lähteä sairaalasta ulos. Pää oli ihan tyhjää täynnä.

Kotona oltiin klo 15 tienoilla ja voi sitä mekkalaa kun sisarukset ryntäsivät vauvaa katsomaan. Itse nappasin Tirppanan tiukkaan halaukseen ja tyttö rutisti lujaa takaisin – oli ollut äitiä ikävä. Pöydällä odotti uusi täytekakku ja kahvit oli keitetty. Mukava kotiinpaluu.

Maanantai 14.3.2011

Äitiysneuvolan terveydenhoitaja tuli puolilta päivin kotikäynnille. Minusta on mukava käyttää tämä mahdollisuus hyödyksi ettei tarvitse vauvan kanssa lähteä liikenteeseen heti. Nytkin torkuin vauva kainalossa sängyssä kun oltiin nukahdettu tissittelyyn. Vauva imi tissiä kyllä kun lypsin samalla rinnasta maitoa ja toiselle rinnalle sain houkuteltua kärsivällisyydellä. Punnituksessa paino oli kuitenkin päivässä lisääntynyt 20 g vaikka lisämaitoa ei eilen kotona saanut kuin puolet siitä määrästä mitä sairaalassa vastaavassa ajassa sai. Tyytyväinen tyttö oli kuitenkin koko ajan.

Navan sieni ei ollut täysin kuollut joten terveydenhoitaja laapisti sen uudelleen. Muutoin kaikki oli ihan ok, minullakin kohtu supistunut yllättävän nopeasti. Viimeksihän se kesti jonkun aikaa.