Vilperi päätti viikonloppuna leikkiä apinaa ja kiipeillä tietokonepöydän päältä ottamaan digikameran hyppysiinsä. Kuten arvata saattaa, ei kamera tämän jälkeen enää toiminut. Näin lievästi sanottuna punaista kun kamera ei ollut kuin vasta reilu parisen vuotta vanha ja aivan käypä peli. Onneksi vakuutusyhtiö korvasi tuosta vielä ihan mukavasti 100 euroa omavastuun ja ikävähennyksen jälkeen, joten kävin ostamassa uuden - melkein samanlaisen kun mihinkään kalliiseen ei ole varaa. Uusi on PowerShot A590 IS ja Vilperin vannotin pysymään kaukana kamerasta tai vien pojan roikkumaan naapurin lipputankoon, hmph!

Ylimääräistä rahanmenoa tässä on ollut nyt ihan tarpeeksi, liikaakin. Yksi turha lasku tuli kun kadonneesta kotipuhelimesta tuli puhelinlasku! Minä luulin, kuten lapsetkin, että puhelin lojuu jossain akkutyhjänä kun kukaan ei sitä kotoa ollut vienyt mihinkään... ja sitten tulee 185 euron puhelinlasku! Voi prkle! Kiva kun jollain on kaveri joka ei erota toisen omaisuutta omastaan vaan on vienyt puhelimen mennessään ja tehnyt laskua. Tuskin syyllinen selviää koskaan mutta tein kuitenkin rikosilmoituksen tuosta. Hassua, kun kerroin operaattorille että puhelin on varastettu, minä en enää saanutkaan puheluselvitystä... varkaan identiteettiä pitää suojella, great. Tulipa sitten kavereille porttikielto tähän taloon muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Lisää rahanmenoa on tulossa kun pitäisi suunnitella Esikoisen rippijuhlia. Järkyttävää, en ole vieläkään tottunut ajatukseen että Esikoinen on jo noin vanha! Ripille pääsemässä.. hui! Pojan suuri toive olisi mopo (lisää kuluja :P) mutta minä en tykkää mopoista yhtään. Anoppi vielä lupasi yhdistetyksi rippi- ja synttärilahjaksi tonnin jos pojalle mopo ostetaan. Miehen mielestähän tuo on ihan okei mutta mutta... no, täytyy katsoa mitä tapahtuu. Nyt kaikki muksut haluaisivat ostaa kimpassa jättitrampoliinin, pitänee keskustella nyt tuosta ensin tänään.

Jesperi on riiviö iässä. Poika kiipeilee ihan minne vaan jos silmä välttää, pitkin seiniä jos saa vain sormilla otteen jostain. Käsilaukkuni tyhjennys kiinnostaa erityisesti, etenkin lompakon. Kiva oli Lidl:ssä kassalla huomata ettei pankkikortti ollutkaan siellä missä piti. Onneksi se oli työnnetty lompakon toiseen taskuun niin selvisin kassalta pois kunnialla. Toisen vessan pöntöstä olen saanut parin päivän aikana nostella vaikka mitä pois... sukkaa, täyttä vessapaperirullaa, mukia, harjaa, kyniä... Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta kun on päässyt tuonne tuhojaan tekemään. Yhtenä päivänä oli käynyt viskaamassa vessanpesusienen pönttöön, ja Poppana, joka sen pöntössä oli nähnyt, ei ollut viitsinyt asiasta mitään kertoa. Noh, sitten Pipa menee isommalle hädälle ja vetää vessan, voinette arvata kuinka käy - pönttö tulvi. Oma olotila teki sen etten voinut kuvitellakaan alkavani selvittelemään tuota sotkua, joten Mies sai puuhaa ruokikselleen (se oli ihan pian tuon jälkeen). Sieni oli mennyt sen verran syvälle putkistoon että ei auttanut kuin yrittää saada sitä syvemmälle että vessa taas vetää ja onneksi se onnistui.

Nyt voisin mennä sohvalle lojumaan. Eilisiltana alkoi päänsärky joka ei anna periksi.

Tänään oli np-ultra. Hieman meinasi jännittää että vieläkö elämää näkyy vaikka äänet reilu viikko sitten kuuluivatkin. Tätähän tämä alku on. Pitää vain uskoa ja toivoa että mukana jaksaa kunnes ne liikkeet alkavat tuntua.

Noh, aika oli klo 10:45 mutta paperit olivat menneet hieman epäjärjestykseen ja ruuhkaakin oli eli reilu tunti tuli taas odoteltua ultraan pääsyä. Mutta kannatti. Siellä se pikkuinen vähän heilutti jalkaa ja kättä ja kerran ponkaisi oikein kunnolla. Niskaturvotusta oli 0,8 mm ja pää-perämitta 4,9 cm. Käväisin pois lähtiessä seerumiseulassakin, sen tulokset kuulen kai sitten joskus jossain. En tullut kysyneeksi. Sykettäkin kuunneltiin ja mukavalta kuullosti.

Vietettiin tänäkin vuonna juhannus Hesassa - vaihteeksi koko perhe eli kahdella autolla piti kulkea. Huolimatta siitä että lupaili kehnompia ilmoja, juhannussää osoittautui sittenkin ihan mukavaksi. Oli ok lämmintä, aurinko pilkisteli pilvien välistä ja sateetkin osuivat sopivasti yöhön jolloin eivät haitanneet grillausta tai muurinpohjalettujen paistoa. Juhannuksena siis syötiin hyvin ja olla möllötettiin.

Sunnuntaina ajeltiin kotiin ja eilinen päivä meni siivotessa. Nyt mietin jaksaisinko pyykkirumbaa vai en. Kai se täytyisi. Huomenna ei ehdi kuitenkaan. Vanhempani tulevat tänään mökille ja huomenna lastenvahdeiksi kun ajelen Kotkaan np-ultraan. Sen jälkeen ohjelmassa onkin päiväunet Jesperin kera ja sitten mökille grillailemaan. Rauhallista kesää siis vietetään.

Ennen juhannusta Vilperillä oli käynti puheterapeutin luona. Puhe vastasi testien mukaan ikätasoa vaikka niitä kirjaimia ja äänteitä jäi vähän uupumaan. Puheterapeutti tuumasi että voisihan tuota hieman avittaa ja antoi kotitehtäväksi suujumppaohjeita, ja elokuun lopussa käydään taas paikanpäällä katsomassa onko asiassa edistytty. Totesi ettei mitään tiheitä käyntejä ole tarvis tehdä, vähän tuetaan vain puheenkehitystä.

Vihdoin valmiina mielettömän loppurutistuksen päätteeksi. Piti saada huivi eilisiin juhliin käyttöön ja käytännössä koko viime viikon neuloin kaikki mahdolliset vapaahetket, ja tietty tuli mokia eli purkamaankin jouduin monta kertaa ja sekös kismitti. Mutta lauantaina sain huivin valmiiksi ja pingotukseen klo 19 aikaan eli aikaahan jäi suorastaan ruhtinaallisesti kun sunnuntaina klo 13 sen tarvitsin 



Sanoisin että lopputulos on hohtavan upea. Ensimmäistä kertaa tuli silkkilankaa neulottua ja pakko sanoa että olipa liukasta. Lanka olisi karannut kerältä heti alkujaan jos en olisi tiputtanut kerää sukkaan. Mutta ihana tuo on. Hohtaa hopeisena upeasti auringon valossa - kuva ei tee oikeutta.

....tsuku-tsuku-tsuku-tsuku-tsuku-tsuku-tsuku-tsuku.....  

Käväisin neuvolassa, oli ihan vain tarkoituksena kuunnella kuuluisiko dopplerilla mitään. Ja hyvin kuului vain pienen etsimisen jälkeen.

Jesperi on vilkas poika. Tultiin vanhempieni luokse tänään ja täällä oli putsattu lattiat ja pöydät mahdollisista vaaraesineistä puhtaaksi... mutta... haukankatseella varustettu pieni mies keksi kuistilla kiivetä tuolille ja näki sen takana ikkunalaudalla putelin. Sitä vaan ei voi käsittää kuinka poika sai turvakorkilla varustetun Korrek kestovaha - pullon auki.

Minä istuin neulomassa olohuoneessa epätoivon vimmalla huivia jonka pitäisi olla päälläni sunnuntaina kun Jesperi tulee viereen surkean näköisenä ja uikuttaen - eikä pidä unohtaa karseaa bensan käryä. Pomppasin ylös vähän äkäseen ja säntäsin etsimään syyllistä ainetta jostain päin taloa. Kuistin lattialla sitten näkyi autovahapullo kallellaan ja haju oli tismalleen sama kuin miltä poika lemusi. Äkkiä soitto myrkytystietokeskukseen ja huh helpotus, hätää ei pienestä maistiaismäärästä ole, enempi voisi aiheuttaa keuhkokuumeen tyylisiä oireita kuten sahaavaa kuumetta ja hengitysvaikeuksia, silloin pitäisi mennä hoitoon heti. Selvittiin säikähdyksellä. Enkä usko pojan enää maistavan tuota ainetta - ehkä haju ensi kerralla varoittaa ettei ollut kovin herkkua.

Edellisen kirjoituksen kommentissa kysyttiinkin jo onko lapsille kerrottu, ja entä appivanhemmille. Lapsille kerrottiin parisen viikkoa sitten kun tämä pahoinvointi ja väsymys on niin totaalista että lakkaavat miettimästä olenko sairas tms. Uutinen sai taas aikaan saman kuin ennenkin - kiistelyn siitä onko tyttö vai poika tulossa . Appivanhemmille minä en  kerro mitään, eikä kyllä aio Mieskään puhua, kyllä nuo sen huomaavat viimeistään Esikoisen rippijuhlissa kun maha alkaa jo nyt olla näkyvillä.

Omille vanhemmilleni ja muutamalle muulle sukulaiselle ja ystävälle laitoin tekstiviestin viikko sitten keskiviikkona:
Mietin tuon viestin jälkeen jo että menikö perille kun vain yksi vastasi viestin saajista, ja vanhemmistani ei kuulunut mitään. Laitoin viestin tarkoituksella niin että heillä oli kolme päivää aikaa (jos aikaa tarvitsivat) sulatella uutista ennen tänne tuloaan. Kun sitten tänne tulivat, toivat mukanaan ison kukkakimpun jossa puolet oli vaaleanpunaisia kukkia ja puolet vaaleansinisiä... onnittelut tulee sitten kumpi tulee . Sanoivat että olivat tuota uutista odotelleetkin kun olimme joskus maininneet vielä yhdestä. Mummoni oli kuulema tuumannut vain että hän meinasi tehdä 24 lasta mutta tyytyikin neljään kun olivat villejä poikia kaikki .

Oma olo jatkuu edelleen kestokrapulan ja mielettömän väsymyksen maastoissa. Päiväunille nukahtaminen ei tee tiukkaakaan jos vain tilaisuus tulee oikaista petiin. Tänään ei taida tulla. Ensin on ruokailu mökillä, sieltä kotiin ja hetken kotona olon jälkeen pitää mennä Isosiskon kotipeliä katsomaan kun meille osui täksi päiväksi kioskivuoro, ja sattuu olemaan vielä kaksi peliä eli kestää vähän myöhäisempään. Saas nähdä mitä tuosta tulee. Kyllä minä sinne ehdin mennä mutta pelin loppuminen menee aika myöhäiseksi ajatellen Jesperin iltapuuroa ym. eli minun pitäisi päästä sieltä lähtemään ajoissa. Katsotaan löytyisikö ketään joka voisi kioskin hoitaa loppuun, tai sitten tuurata hetken että toisin Jesperin välillä kotiin ja Esikoinen syöttäisi ja hoitaisi sen hetken kun sitten peli loppuisi. Kioskivuoroon kuuluu myös myytävän leivonnaisten teko, ja Isosisko teki eilen ison kasan korvapuusteja ja minä juusto-porkkana-sipuli-paprikapiirakkaa. Eiköhän noilla pärjätä.

Nyt pitäisi mennä pakkaamaan Poppanalle vaatetta viikoksi kun lähtee vanhempieni matkassa Hesaan, minä menen osan porukan kanssa perästä perjantaina ja Mies tulee yhden tai kahden pojan kanssa lauantaina kun pääsee töistä. Sunnuntaina on serkun tytön rippijuhlat siellä eli juhlavaatettakin pitäisi löytää.

"Jo joutui armas aika ja suvi suloinen..." - olipa mukava pitkästä aikaa käydä kuuntelemassa suvivirsi paikan päällä, siis koulussa. Päätin extempore lähteä kevätjuhliin (Isosiskon, Poppanan ja Tuuliviirin koululle) kun Poppana ja Isosisko kuorossa vielä esiintyivätkin. Olihan nyt Poppanan ihan ensimmäinen kevätjuhla. Se miksi alunperin mietin menemistä johtuu tästä kestokrapulasta. Mietin kuinka saan pidettyä mölyt mahassa jos sylissä on tuulesta riipuuen vieteriukko pomppimassa tai marcellino makaroni vetelänä kiehnäämässä - onneksi Jesperi heittäytyi makaroniksi vasta vartti ennen loppumista, siihen asti istui sylissä nätisti.

Isosisko sai (nyt äiti vähän ylpeilee tässä) käydä salin edessä muutamaan otteeseen. Tietokilpailujoukkue sai palkinnon (Isosisko siis yksi näistä), seuraavaksi tyttöjen pesäpallojoukkue sai pronssimitalin ja lopussa tyttö sai hakea Sisu-stipendin, johon kuului myös sisu-paita eli T-paita jossa lukee edessä ASENNETTA. Isosisko epäilee saaneensa tuon stipendin siksi kun keväällä kävi liikuntatunneilla ja osallistui milloin minkäkin lajin peleihin vaikka nilkka oli pitkään kipeänä. Liikuntastipendin olisi saanut myös jos samalle voisi useamman stipendin antaa mutta onneksi tuota on nykyään muutettu niin ettei yksi voi saada kuin yhden stipendin, samaten samaa stipendiä ei voi saada peräkkäisinä vuosina. Muistan omasta nuoruudesta kuinka hölmöä oli kun yksi ja sama saattoi hakea pari kolmekin stipendiä ja samoja joka vuosi.Huvitti myös kuinka tarkkaan jotkut muistavat kuka sai stipendin milloinkin, edessä oleva mies tuumasi toiselle, että eikös tuo saanut stipendin viime vuonnakin. No saihan tuo. Viime vuonna hyvän toveruuden stipendin.

Todistus Isosiskolla oli kuten arvata saattaa todella hyvä. Kaikki numerot yhdeksän. Pojilla sen sijaan... hmm... no, sanotaanko että parannettavaa on, tosin Esikoisen todistus on hyvä siihen nähden että tiedettiin englannista ja matematiikasta tulevan vaikeuksia kun siirtyi pienluokasta isoon luokkaan. Ihan siksi ettei pienluokan etenemisvauhti ole ollut niin nopeaa kuin normaaliluokassa, ja siksi Esikoinen on käynytkin kummassakin aineessa lisäopetuksessa ja käynee vielä syksylläkin. Ja mikä parasta. Entisen käytösongelmallisen käyttäytyminen on nyt yhdeksän! Ainoa ysi totarissa mutta hyvässä kohdassa. Tuuliviirin todistus puolestaan kertoo että vähän on vallaton poika vielä koulussakin mutta eiköhän tuo tuosta petraannu. Oli pientä parannusta vuoden takaiseen kuitenkin tullut. Ja ainahan pitää olla tavotteita eli tuosta pääsee ylöspäin vielä.

Kevätjuhlien jälkeen odottelin vanhempieni saapumista. Käytiin isän autolla hakemassa uusi pihapenkki ja aurinkovarjo+jalusta kun nettituttu myi (kiitos vielä Marinella ). Sitten kotiin ja isä pakkasi auton uusiksi, otti matkaansa Tuuliviirin ja Poppanan ja lähtivät edeltä mökille missä Mies jo Vilperin ja Pipan kanssa olivat perjantaista asti olleet. Minä ja äiti hypättiin sitten autoon ja lähdettiin kaupoille, missä aikaa vierähtikin taas pari tuntia. Kotona odotettiin että Jesperi herää, Isosisko oli laittanut pojan nukkumaan kun väsähti, ja lähdettiin sitten itsekin mökille grillailemaan ja viettämään Miehen synttäreitä vähän ennakkoon. Oikea päivä on huomenna. Mies oli tyytyväinen kun sai lahjaksi uuden auringonottopaikan eli Bali-aurinkotuolin. Oli kyllä niin mukavan tuntuinen että pitäisiköhän ostaa toinenkin...

Vähän ennen kahdeksaa illalla oltiin taas kotona ja sitten en enää muuta tehnytkään kuin vain odotin että kello tulee tarpeeksi että pääsee nukkumaan. Kun ei päiväuniakaan ehtinyt eilen ottaa ja väsytti tosi paljon.

Tiistaina olin neuvolassa ja jo perjantaina tuli kutsu np-ultraan. Sinne olisi matka sitten 25. päivä, eikä onneksi tarvitse herätä kukonlaulun aikaan ehtiäkseen. Aika on vasta vähän ennen klo 11:sta, joten normaaliherätysaika riittää.

Tänään oli ensimmäinen neuvolakäynti tässä odotuksessa. Tuli himpun aikasin mutta kun th on jäämässä lomalle niin hoidettiin käynti pois alta nyt. Ajattelin olla viisas ja viedä pissan purkissa kun en kuitenkaan aamusta olisi jaksanut pidätellä, ja neuvolassa sainkin kuulla että käytäntö on vähän muuttunut. Nykyään kirjoitetaan lähtete labraan ja käydään suoraan siellä purkkiin pissimässä. Noh, minä kun olin kuitenkin jääkaapissa näytteen pitänyt niin th kiikutti sen suoraan labraan ettei tarvitse labrassa enää käydä.

Pari putkiloa verta otettiin taas kerran kyynärtaipeesta, katsottiin hemppa (141), verenpaine (121/65) ja paino. Huolimatta pahasta olosta ja hieman puutteellisista syömisistä, neuvolan puntari näytti 1,5 kg enemmän kuin mitä paino alimmillaan oli. Harmittaa kun vanhat äitiyskortit siivosin jonnekin talteen ja nyt en niitä löydä mistään. Minusta on ollut kiva vertailla noita vanhoja kortteja aina uuteen. Th lupasi ottaa kopiot vanhoista papereista seuraavalle käynnille että onneksi asia järjestyy niinkin.

Seuraava aika olisi alunperin mennyt heinäkuun toiselle viikolle, jolloin on lääkärineuvola (rv 14) mutta laitettiinkin toinen aika juhannusviikolle kun toivoin että kokeiltaisiin kuuluisivatko sydänäänet jo silloin. Juhannuksen jälkeisellä viikolla on np-ultra ja seerumiseula, joihin menen kumpaankin.