Vähän harvakseltaan tulee nyt kirjoiteltua. Yhdellä kädellä ei jaksa naputella ja vauva on sylivauva edelleen.

Juhannus ei eronnut normiviikonlopusta juuri mitenkään. Isosisko oli sen viikon Hesassa, minä, vauva ja Esikoinen kotona ja muut mökillä. Juhannusaattona näytti siltä että kohta tulee vettä kuin saavista ja niinpä jätin suunnittelemani kävelylenkin väliin kun meinasin kokkoa lähteä kävellen katsomaan. Sadepilvi meni kuitenkin ohi satamatta joten hyppäsin autoon ja lähdin vauvan kanssa kokkoa katsomaan. Kauaa en viitsinyt olla kun tuhkaa alkoi sataa niskaan joten takaisin kotiin ja sanoisin että ajoitus oli hyvä. Ehdin hetken olla kotona kun taivaan hanat aukesivat ja puolen tunnin ajan vettä satoi kaatamalla. Eipä kastuttu. Sillä välin Esikoinen oli lämmittänyt saunan joten juhannussaunaankin pääsin.

Isosisko kotiutui sitten sunnuntaina, toi tuliaisiksi flunssan jonka ansiosta sain pari yötä valvoa alkuviikosta kun vauvalle nousi kuume ja tuli nuha. Onneksi kolmas yö meni jo nukkuen, jaksoi taas kummasti tehdäkin jotain. Täällä aukesi torstaina kangasoutlet-myymälä ja tehotytöt kaipailivat mökkimekkoja. Niinpä otin tytöt matkaan ja käytiin mekkokankaat ostamassa, torstai meni sitten kaavoja piirrellessä ja ommellessa, perjantaina sain ne valmiiksi ja neidit olivat oikein tyytyväisiä.

Keskiviikkoaamusta Isosisko lähti sitten Pärnuun viiden päivän pelireissulle. Minun pikkuiseni ulkomailla ja ilman minua. Napanuora venyy ja paukkuu. Pari kertaa olen soitellut ja kysellyt kuulumisia, kivaa on ja pelit on menneet ihan hyvin. Tarkemmin saan reissusta kuulla huomenna kun tänään yöllä tulee kotiin. Tyttö osti omilla rahoillaan digikamerankin reissuun mukaan niin nähdään millaista paikan päällä oli.

Perjantaina oli Pipalla silmälääkäri johon kouluterveydenhoitaja laittoi lähetteen. Vaikka lähete tuli siitä että toisella silmällä näkö jäi yhden alle raja-arvon niin yllätykseksi molemmissa silmissä oli korjattavaa. Pipasta tulee perheen viides silmälasien omistaja - toisessa silmässä +2, toisessa +2,5. Onneksi Specsavers löytyy läheltä, ei tule konkurssia lasien takia.

Perjantaina vanhempani tulivat viettämään mökkiviikonloppua kun hellettä oli ollut koko viikon ja samaa luvattiin viikonlopuksi. Niinpä perjantaina ajelin itsekin mökillä käymään ja talviturkki tuli heitettyä - se olikin jo parivuotinen kun viime vuonna ei järvessä tullut käytyä kertaakaan. Vesi oli +19. Virkisti mukavasti. Eilen hellettä ei kyllä näkynyt kun koko päivän satoi vettä. Faija jo murisi että huijasin kun sanoin että oli luvattu +30 ja jäätiin +16 asteeseen. Hih, en huijannut, tosin itse en laittanut tuota astelukua pahakseni - oli enemmän minun mieleeni.

Ikäviä uutisiakin eilen tuli. Anoppi kävi kevään hoidoissa keuhkosyövän takia ja iloitsi jo kuukausi sitten ettei kuvissa näkynyt keuhkoissa enää mitään. Nyt soitti ja kertoi että hänellä on imusolmukesyöpä... veti hiljaiseksi.

Viime kirjoittelun jälkeen ehti olla jo muutama kuuma päivä ja muistin heti miksen ole kesän ystävä. Onneksi ne menivät ohi.

Sopivan viileässä säässä tuli käytyä viime viikolla Jesperin kummitätiä tapaamassa ja paikalla oli muitakin irkkikavereita. Oli kiva saada kasvot joillekin joiden kanssa on irkissä tullut turistua jo monta vuotta . Mukava päivä oli vaikka jos oikein laskettiin niin paikalla oli peräti 17 (?) lasta joista 6 oli vauvoja, ja 7 naista. Silti siitä huolimatta oli oikein rauhallista, ainakin minusta *wirn*. Emännälle suuri kiitos vielä kerran kun jaksoit häärätä, vähän liikaakin selkää ajatellen. Itse vein tapaamiseen mukaan vain Jesperin ja vauvan, muut viihtyivät mökillä/kotona.

Eilen olin onnistunut buukkaamaan taas kerran kaksi tapaamista melkein päällekäin. Ensin oli Pipan kouluuntulotarkastus jonka olisin unohtanut ilman kännykkämuistutusta, se oli klo 11-12. Vauvan neuvola oli puolestaan klo 12. Onneksi Isosisko lähti mukaan näyttämään mistä kouluhoitaja löytyy ja tytöt halusivat mennä pyörillä, niinpä saatoin lopusta livistää ihan pikkasen aikaisemmin kun kouluhoitaja kirjoitti Pipalle lähetettä silmälääkärille (toisessa silmässä ehkä näkö alle rajan, lääkäri saa katsoa) ja myöhästyin neuvolasta vain viisi minuuttia. Pipalla on muuten kaikki ok. Pituus 123 cm, paino 24,4 kg, hemppa 140, RR 91/59 ja kuulo ok.

5 kk -neuvolassa kaikki oli niinikään ihan kunnossa. Neiti on pieni sirpakka, etenkin pään osalta mutta on sekin käyrillä ja kasvaa omalla käyrällään tasaisesti. Siispä jatketaan tätä tahtia vielä kuukausi ennen kuin otetaan soseet sotkettaviksi... plaah.

Pituus: 65 cm
Paino: 6 520 g
Pipo: 39,8 cm
"Terhakka ja tyytyväinen tyttö. Rintamaidolla kasvaa. Vatsallaan pyörii ympäri ja nostaa itseään kämmennojaan. Vauvarokon sairastanut äskettäin."

Rokotuspiikkikin tuikkaistiin ja ihmetyksekseni tyttö ei inahtanutkaan. Ihan kuin ei olisi koko piikkiä edes huomannut kun katseli ankkaa kädessäni. No, en valita. Mukavampi se on ettei itkua tule piikistä.

Miehellä alkoi pari viikkoa sitten kesäloma ja se heijastuu koneella oloonkin. Ei tule niin istuskeltua tässä ajan kanssa että ehtisi polkkaamaan mutta jos nyt jotain välillä.

Viime keskiviikkona oli perhekerhon retki. Pitkästä aikaa moneen vuoteen selvisin siitä helpolla kun mukana oli vain kaksi lasta, Vilperi ja vauva. Jesperin saatoin jättää isänsä hoiviin ja näin ollen oli oikein rentouttava päivä. Retken alku tosin takerteli kun bussin piti lähteä kerholta klo 9:30 ja hiki hatussa vaunujen kanssa kerholle kiirehdin niin sitten olikin käynyt joku moka. Bussia ei näkynyt ei kuulunut, ja kerho-ohjaaja osasi kertoa että bussit olivat kadoksissa kahdelta muultakin kerholta. No, onneksi oli ihan lämmin ilma eikä satanut - mitä nyt mäkäräisiä pyöri mustanaan kimpussa. Olin nostanut tytön vaunuista Patapumiin että saisi olla siinä bussimatkan ajan, ja neiti ehti jo nukahtaakin siihen ennen kuin onnikka lopulta saapui. Siinä vaiheessa tuli uusi pulma kun paikalle saapui paikallisliikenteen dösä ja rattaita ja vaunuja piti kyytiin ahtaa. Kuski totesi että kasaan vaan penkeille, eihän siinä muukaan auttanut. Taidettiin tunnin verran myöhästyä kohteesta.

Vilperi mennä painalsi omia teitään, välillä tarkasti missä minä olen ja taas meni. Paisteli tikkupullatkin omia aikojaan kun itse pidin vauvan kanssa imetystaukoa toisaalla. Imetyksen jälkeen pikkuneiti nukahti ja nukkui loppujen lopuksi kotiin asti eli reilu pari tuntia. Olin hämmästynyt.

Retken alkupuolella tuli ikäviäkin uutisia. Esikoisen opettaja soitti että poikaa oli lyöty päähän koulussa ja kysyi pääsenkö perjantaiaamusta koululle tapaamaan häntä, toisen pojan vanhempia, rehtoria ja tapauksen nähnyttä opettajaa... ja tietty pojat myös. Lyönneistä ei onneksi ollut tullut mitään pahempaa, Esikoisen päätä oli kylmäpusseilla haudottu jonkun aikaa mutta poika ei ollut halunnut edes kesken päivää kotiin. Kotona selvisi että kaikki oli alkanut siitä että toinen heitti Esikoista paperipallolla ja Esikoinen käski lopettaa. Toinen oli huitaissut nyrkillä Esikoista käteen ja tämä oli vain todennut että onpa naisellinen lyönti. Siitä tämä toinen oli hermostunut ja lähtenyt juoksemaan Esikoisen perään joka oli lähtenyt juoksemaan pois kun näki että vetäytyminen olisi viisautta. Toinen oli saanut Esikoisen kiinni, tönäissyt päin seinää ja kun Esikoinen oli ollut maassa, oli lyönyt nyrkeillä päähän Esikoisen vain suojatessa itseään. Opettaja oli huomannut tilanteen jo kun porukka oli kerääntynyt poikien ympärille ja pääsi erottamaan pojat melko pian.

Perjantaina aamusta oli perhosia mahassa. Onneksi pääsin vain vauvan kanssa tapaamiseen kun pikkupojat olivat mökillä, olisi rauha keskustella. Sen voin sanoa että ei ole kiva mennä edes kiusatun osapuolen vanhempana kouluun, joten saatoin hyvin kuvitella miltä toisen pojan äidistä tuntui kun hänet koululla näin. Toinen poika oli jo keskiviikkona pyytänyt sanallisesti ja elekielellä todella kauniisti anteeksi, kertoi luokanvalvoja, ja tuollakin poika pyysi anteeksi ja sanoi olevansa todella pahoillaan ja näyttikin siltä. Ei kuulema tajua miksi tuollaisesta hermostui noin pahasti. Pojan äidiltä pääsi itku keskusteltaessa ja saatoin kyllä hyvin ymmärtää hänen tunteensa. Yritin lohduttaa että vaikka kotona lapsille opetetaan oikea ja väärä, niin ikävä kyllä joskus lapset hölmöilevät (ja tällä kertaa onneksi ei käynyt vakavasti), vanhempia ei voi syyttää. Poika itse totesi ottaneensa opikseen nyt, ja opettelisi hillitsemään itseään paremmin. Luokanvalvoja kyseli haluammeko syytettä nostaa mutta koska Esikoinen on täyttänyt 15 vuotta, on hänellä oikeus tehdä päätös jo itsekin. Koska hän ei sitä halunnut niin asia oli sillä selvä minunkin puolestani. Selvisi myös että paperipalloilla heittely oli alkanut jo tunnilla kolmen muun osalta, ja nämä kolme kutsuttaisiin vielä puhutteluun. Että tuollaista *huokaus*.

Keskiviikkoiltana taas tuli sitten mukaviakin uutisia. Isosiskon joukkue oli myynyt arpoja, 400 arpaa ja 12 kpl palkintoja. Minä olin voittanut viidenneksi parhaan palkinnon, 70 euron kampaamolahjakortin . Lyhyen ajan sisällä jo toinen arpajaisvoitto kun Lapsimessuilta voitin niitä vaippoja. Piristävää.

Viikonloppuna kotona oli sitten lapsista vain kaksi vanhinta ja nuorin. Käytettiin tilaisuutta hyväksi kun Jesperi oli poissa ja pelattiin Esikoisen kanssa Alfapetia useampana päivänä - sai nappulat olla rauhassa. Isosiskoa ei pelaaminen kiinnostanut.

Nykyään tytön vaipanvaihto on haastavaa puuhaa kun varpaat on löytyneet. Jalat nousevat heti kohti suuta ja käsillä pitää saada varpaista kiinni. Lisäksi kun kädet ja jalat huitovat välillä kuin propellit niin saa olla nopea tuossa hommassa. Ihana pieni. (alla oleva kuva on linkki videoon)

Isän sylissä oli unettava olla.

Mikäs se tuossa on?

Perjantaina oli pikkuneidin neuvola vaihteeksi. Kaikki hienosti, tyttö kasvaa tasaisesti omalla käyrällään, myös päänympärys vaikka onkin pieni verrattuna sisaruksiin tämän ikäisenä. Terveydenhoitaja tietää etten ole innokas soseiden kanssa puljaaja kun imetys on paljon helpompaa eli ei edes alkanut ehdottelemaan kiinteitä . Sirpakka neiti tämä kahdeksas on - mitat nyt:

Paino: 6 270 g
Pituus: 63 cm
Pipo: 39,1 cm

"Rintamaidolla hienosti kasvaa, yöt nukkuu heräilemättä. Tyytyväinen. Vatsallaan pyörii "akselinsa ympäri". Leluihin tarttuu. Jokeltelee."

Alla kuva tasan 4 kk:n ikäisestä pikkuneidistä, joka olisi mielellään nukkunut pidemmätkin päiväunet mutta äiti kävi herättelemässä. Herättyään tyttö oli taas yhtä hymyä ja peilikuvalle oli kiva kikattaa ääneen vaipanvaihdon yhteydessä.

Tänään on sitten vietetty äitienpäivää. Osan lahjaa sain jo perjantaina kun Mies lähti neljän (mölyävimmän) kanssa mökille ja sain nauttia vähän rauhallisemmasta menosta kotona kahden vanhimman ja kahden nuorimman kanssa.

Tänään aamusta kun heräsin ja keittiön oven avasin niin vastassa oli ihana näky. Isosisko oli siivonnut keittiön niin että tiskipöytä kiilsi ja lattia oli myös pesty. Pöydällä odotti aamukahvi, aamupala ja kakku. Voin sanoa että kaikki maistuivat oikein hyvälle . Jesperi oli käynyt siskon kanssa poimimassa kukkiakin.

Muu perhe kotiutui puolilta päivin kovan tuulen karkoittamana. Tuuli teki mökillä olosta tylsää kun ei ulkona kärsinyt kuulema olla. Sain lisää kortteja ja lahjoja.

Poppana antoi kassin ja keltaisen kortin. Pipalta sain keskellä olevan kortin ja punaisen kaulakorun (tehty pujottamalla neulenyörin sisään tammenterhoja) hienossa rasiassa. Kortissa luki: "Kerran vuodessa sellainen päivä, et haihtuu äideiltä huolen häivä. Kukkia, kakkuja, soittokin riittää, kunhan saa vaan äitiäni kiittää. Ei väliä minkä ikäinen, aina olen sun lapsonen. Paljon olen saanut sulta, siis kiitos ja onnea äiti-kulta!" . Vilperiltä sain lilan kortin ja lahjaksi kivan pienen kukkakorin. Kiva idea tehdä kävystä kori ja silkkipapereista kukat ja lehdet.

Sain minä tässä välissä käsitöitäkin tehtyä. Imetyspaita oli toiveissa. Oli kahdet kaavat. Toisessa oli imetysaukot kuten halusin mutta luukku olisi ollut ylhäältä alaspäin avattavissa (en tykkää). Toisessa taas oli luukku alhaalta ylös kuten tykkään mutta ei imetysaukkoja vaan toppityylinen alaosa (en tykkää). Niinpä siis piti yrittää yhdistellä kaksia kaavoja ja saada aikaan sopiva paita. Aika hyvin tuo onnistui

Viime viikon maanantaina lämpömittari teki yhtäkkiä hyppäyksen +21 asteeseen ulkona, ja sen jälkeenkin on ollut ihan mukavia päiviä joten aikaa on tullut vietettyä ulkosalla. Blogaus siinä kyllä kärsii. Aikaa on vienyt myös ompelukärpäsen puraisu ja aina kun pikku söpöläinen antaa aikaa niin yritän tehdä kaavoja tai ommella, katsotaan tuleeko mitään julkaistavaksi kelpaavaa noista.

Tänään huomasin että ihan parin viime päivän aikana on yleisnäkymä muuttunut ulkona vihreäksi eli puissa on selvästi jo vihreää näkyvissä. Nopeasti ne lehdet ilmestyvät. Ikävä kyllä myös kammokohteeni ampiaiset ym. ovat ilmestyneet näkyviin - paniikkikohtauksia tiedossa .

Viime kirjoittelun jälkeen oli jo vappukin. Se vietettiin rauhallisesti kotona grillaillen ja ulkosalla. Käytiin kyllä vappupäivänä kävelyllä, tarkoitus oli vapputorilta ostaa lisää ilmapalloja kun Jesperi posautteli entisiä innoissaan. Vaan olipa kuollut tämä kaupunginosamme keskusta... kolme ilmapallomyyjää (ja tosi suolainen hinta, iso kaasupallo 15 e! pitäkööt pallonsa) ja siinä se. Onneksi pilailupuoti oli auki ja sieltä löytyi ilmapalloja. Paluumatkalla poikkesimme lämpimän sään kunniaksi ekaa kertaa 10 vuoteen terassin kautta. Lapset (mukana oli Esikoinen, Poppana, Pipa, Vilperi, Jesperi ja vauva tottakai) saivat limut ja minä ja Mies nautimme siiderit. Vauva nukkui koko ajan vaunuissa ja kun lähdimme kotimatkalle heräsi naureskelemaan.

Viime viikolla Pipan kummitäti miehineen toi meille peräkärrillisen uutta hiekkaa hiekkalaatikkoon (vanhalla saatiin sopivasti nostettua maata yhdessä kohdin) ja Jesperi on viihtynyt hiekkalaatikolla leikkien. Vilperi sen sijaan oppi ajamaan apupyörien kanssa pyörällä ja hinkuaa nyt koko ajan ajelulle isompien sisarusten kanssa kun pihan hiekalla ei ole niin kiva ajella.

Aikaa kuluu paljon myös ihan vain vauvaa ihastellen. Siis voi että nautin tästä kun vauvaa saa sylitellä ja suukotella  . Taustalla kova haikeus siitä että pian tämä on ohi. Kerta kerralta tämä on vain ihanampaa aikaa, ei sille mitään voi. Tyttö on ilopilleri, itkee oikeastaan vain jos on tylsää yksinään olla pidempiä aikoja tai on nälkä tai väsy. Yöunet nukuu nykyään n. klo 23-7, syö puolisen tuntia ja jatkaa uniaan klo 10-11, tosin joudun usein herättelemään jo puoli kymmeneltä kun on noita menoja ollut. Päiväuniakin on alkanut nukkumaan kerran tai kaksi 1-3 tunnin pätkiä ja muita lyhyempi edelleen tissillä. Eilen huomasin että tyttö osaa jo mahallaan kääntyä napansa ympäri kun tarpeeksi kiinnostaa mitä sivussa näkyy. Samaten mahalla ollessaan osaa työntää itseään hieman taaksepäin eli jalkarahin päälle ei parane jättää enää vahtimatta. Uskomatonta että ylihuomenna on jo 4 kk:tta syntymästä. Taas kerran mielessä pyörii laulun sanat "kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää kun maailma antaa kaikkein parastaan...".

Vilperi käväisi eilen 5-vuotisneuvolassa. Hyvin keskiarvolapsi käyrien perusteella kun sekä paino että pituus oli nollakäyrällä.
Pituus: 110,2 cm
Paino: 18,8 kg
Pipo: 51,7 cm
RR: 103/49
"Harjaantumista on silmä-käsi-yhteistyössä tapahtunut. Mukava ja reipas poika. Keskittyy hyvin tehtävien tekoon ja tekee ne mielellään. Puheessa vielä äännevirheitä. Liikunnallinen poika. Silmälasit. Kuulo ok." Hieman omaatuntoa kolkutti kun tuosta puheesta keskusteltiin. Se ajanvaraus on vain kerran viikossa tunnin ajan enkä ole muistanut aikoihin sinne soittaa, silloin kun muistin niin kukaan ei vastannut. Pakko yrittää huomenna olla puhelimen varressa kiinni oikeaan aikaan.

Huomenna olisi myös Pipalla erilainen päivä. Tyttö pääsee aamusta tutustumaan tulevaan kouluunsa ja opettajaan. Minä jo opettajan tunnenkin perhekerhosta, joten tiedän että Pipan tuleva opettaja on oikein mukava. Harmittaa jopa kun tietää ettei tätä enää kerhossa ensi vuonna näy.

Mutta jos tähän pari kuvaa vielä.

Viime viikolla piti tosiaan etsiä jo kevyempiä vaatetuksia vaunuun. Kuvassa prinsessan päällä on äidin vanha hattu ja Isosiskolle aikoinaan ostettu mekko.

Pipalle lyhensin rikkinäiset trikoot (kummankin polven kohdalla oli reikä) sortseiksi ja sain sitten älynväläyksen sovitella poisleikattua lahjetta vauvan päähän. Kas kummaa, siitähän tuli oiva hattu ihan noin vain. Toisesta lahkeesta tuli erinäköinen hattu (kuva alla).

Kristallihäät - vau! Äkkiä on mennyt vuodet ei voi muuta sanoa.

Aamupäivästä lähdin Pipan kummitädin kanssa shoppailemaan ja reissusta tuli aika rentouttava kun Isosisko ilmoitti että Jesperi ja Vilperi voivat jäädä kotiin. Oli itse todennut aamulla ettei pysty kouluun lähtemään kun päätä särki ja oli pahaolo, olo oli helpottanut päänsäryn osalta kun itse tein lähtöä, joten sanoi poikien voivan jäädä kotiin. En laittanut hanttiin kun tuo Jesperi on hieman haasteellinen tapaus.

Ensiksi suunta Eurokankaaseen pimennysverhokankaita ostamaan kun olivat tarjouksessa, käteen tarttui kyllä kangasta imetyspuseroonkin ja yksi kangas mistä näin sieluni silmin tekeväni koristetyynyjä (esim. tyttöjen kavereille synttärilahjoiksi jne.), sieltä Nissenille tiedustelemaan mitä aurinkolasit Miehen vahvuuksilla kustantaisivat ja sieltä sitten Cafe Picnikiin myöhäiselle aamupalalle, tosin Pipan kummitädille kyseessä oli jo lounas. Vieressä oli Arnolds josta piti juhlapäivän kunniaksi ostaa toki kinuski-donitsit illaksi perheelle. Aikaa vierähti äkkiä pari tuntia ja vauva nukkua posotti koko ajan ja ylikin - heräsi vasta kotona nukuttuaan kolme tuntia. Ihme sinänsä kun yleensä ei ole rattaissa nukkunut jos ne ovat paikoillaan.

Kotona sitten syötin tytön ja tämä nukahti uudelleen. Eikä herännyt vaikka laskin sylistä pois vaan nukkui taas pari tuntia. Ihan outoa. Tuolla välin sain vihdoin todo-listalla olleet ulkohousujen kaavat pikkupojille tehtyä vaikka muhevä jysäri alkoikin kolkutella päässä. Burana 600 mg onneksi auttoi ja homma jatkui. Mies tuli ruokikselle ja toi tullessaan pienen kukkakimpun ja kuohuviinipullon illaksi

Eilen tuli harrastettua kierrätystä. Jokin aika sitten todettiin että Poppana tarvitsee 24":n pyörän kun 20":nen oli jo auttamattoman pienen oloinen. Näin sitten kaupassa ilmoituksen pari vuotta vanhasta Nopsasta, 7-vaihteinen ja soittelin sen perään. Myyjä sanoi osoitteen missä voisi pyörää käydä katsomassa ja mietin että onpa tutun tuntuinen osoite. No, se olikin Poppanan luokkakaverin koti missä Poppana oli vähän aikaa sitten juhlimassa. Mies tunsi kaverin isän ja sai tingittyä hintaa vielä alemmaksikin kun tämä toinen saa kuulema Mieheltäkin aina alennuksia. Pyörälle tuli hintaa 130 euroa kun vastaavat uudet olivat liikkeissä n. 400 euroa ja pyörä on ulkonäöltään kuin uusi.

Tuolla aikaisemmin kommenteissa kuvista kysyttiin niin laitan tähän nyt tänään otettuja

Käsillä osaa jo vähän napata kiinnikin kun oikein yrittää.

Tuli kiirus tuossa ilmojen lämmetessä alkaa miettiä prinsessaiselle käsiin jotain muutakin kuin äitiyspakkauksessa olleet sukat, jotka muuten ovat kyllä ihan kätevät mutta ajattelin vähän ohkasempia kevääksi. Hitaasti hyvä tulee mutta sain kuin sainkin tehtyä ne valmiiksi tuossa kolme viikkoa sitten, kuvata ehdin vasta tänään.

Lankana Hjertegarnin Blend Bamboo ja neulottu 3½:n bambupuikoilla. Kivan tuntuinen lanka.

Tein tarkoituksella varresta niin pitkän että ylettyy melkein olkapäihin asti ja virkkasin solmimisnarut millä lapaset saa kiristettyä käteen kiinni niin eivät koko ajan lähde kävelemään kun neitokainen huitoo.

Sain sen koulukyydin Esikoiselle järjestettyä mutta pari päivää siihen meni. Silloin maanantaina soittelin, tiistaina sain lääkärintodistuksen ja keskiviikkona poika sai kyydin koulusta kotiin. Tiistaina ehti sitä ennen reppana kävellä kotiin kun ei ollut ottanut kännykkää mukaan eikä sitten koulussa tajunnut mennä opettajalta kysymään että voisiko soittaa kotiin että tulisin hakemaan. Minä luulin että poika oli sopinut kyydistä Miehen kanssa ja Mies taas luuli että minun kanssa oli sovittu hakemisesta - ja niinpä tosiaan toinen käveli tuon vajaan parin kilometrin matkan kotiin ja kotiin tullessa itki kun jalkaan sattui .

Saman viikon keskiviikkona tulin perhekerhossa maininneeksi diakonissalle kuinka en ehdi pyykkisavottaa enää hoitamaan kunnialla kun Jesperiä ei voi jättää hetkeksikään vauvan kanssa kaksin. Diakonissa totesi että jos kerran parista tunnista on kyse niin hän tulee seuraavalla viikolla lapsia katsomaan siksi aikaa, ja niinpä viime viikolla sain hieman apua. Sanoi että jos neuvolan kautta ei apua järjesty niin hän voi tulla toistekin . Tällä viikolla kysyin neuvolasta olisiko sitä kautta mahdollista saada apua lastenhoitoon (kotitöitä perhetyöntekijät eivät tee) välillä että saisin jotain tehtyä, nyt kun vauva on vielä sylissä viihtyvä tapaus, ja ensi keskiviikkona tulee perhetyöntekijä käymään ja kartoittamaan olisiko hänestä apua. Neuvolassa on vain yksi perhetyöntekijä täällä joten katsotaan mihin tulokseen tulee, liikeneekö meille aikaa. Kunhan tyttö alkaa viihtyä lattialla lelujen kanssa niin selviän varmasti jo ilman apuakin.

Viime viikolla tuli käytyä Hesassakin. Vanhimmat pojat jäivät lopulta kotiin isänsä kanssa vaikka ensin käytiin vääntöä siitä kuka jää kun autoon ei enää kaikki lapset mahdu. Päätin lähteä extremeilemään Isosiskon, Poppanan, Pipan, Vilperin ja vauvan  kanssa Lapsimessuille kun en ole sellaisilla ikinä käynyt.

Lauantaina totesinkin sitten että olinpa fiksu kun järjestin isältäni kyydin messukeskukselle, oli sen näköiset ruuhkat parkkialueelle että huhhahhei. Porukkaa oli paljon ja liikkuminen hidasta mutta kun sen tiesi jo etukäteen niin ei tuo niin kamala reissu ollut - ja tuli nähtyä kolme irkkikaveriakin livenä . Reilu neljä tuntia sitä tuli käveltyä vain yhdellä tauolla kun vauva halusi ruokaa, sitten alkoi tuntua jaloissa siltä että eiköhän riitä yhdelle päivälle liikunta jo. Nostan kuitenkin hattua lapsille, eivät marisseet yhtään etteivät jaksaisi! Käveltiin sitten messukeskukselta isovanhempieni luokse kun asuivat siinä lähellä, niin näkivät nämäkin suvun nuorimman tulokkaan. Sieltä soitin isälle että kyyti voisi tulla hakemaan mutta kuski olikin nukahtanut Jesperin kanssa (tuota Eemeliä en tosiaankaan ottanut messuille mukaan) ja kyläily vähän venyi. Lopulta kyyti tuli ja päästiin takaisin vanhemmilleni.

Yksi messuilla nähty irkkikaveri tuli vielä iltakahvilla käymään kun unohti tuoda messuille kondensoidut maitopurkit jotka oli ystävällisesti ostanut minulle. Täältä sellaisia erikoisuuksia ei löydy. Samalla toi säkillisen vaatetta joista lapset löysivät mieleistä vaatetta paljon ja parit kengätkin Vilperille. Kiitos vielä kerran Ewo .

Sunnuntaina tultiin kotiin, ja maanantaita piristi uutinen Jesperin kummitädin tuoreesta tyttövauvasta kun messutuliaisena taisin saada myös ilmaisen ykätautinäytteenkin . Onneksi tuo tauti hellitti otettaan jo maanantai-iltana, mitä nyt eilen vielä särki päätä kunnes parasetamol + kahvi taltuttivat sen.

3-kk neuvola

Eilen oli sitten pikku prinsessan neuvola. Hienosti tyttö kasvaa, th nauroikin kun katsoi painonnousua että "näin se taas teillä meni... aluksi paino tippui ja sitten hitaasti nousuun ja nyt nousee hyvin". Ei tarvitse stressata imetyksen takia kun painoa oli kuukaudessa tullut 760 g lisää ja pituutta 2,5 cm.

Paino: 5 760 g
Pituus: 60,5 cm
Pipo: 38,1 cm

"Suloinen vauveli. Hymyilee ja ääntelee vastavuoroisesti. Käsiään vie suuhun. Päätä kannattelee jo hyvin, kyynärnojassakin. Rintamaidolla hyvin kasvaa."

Parin viikon ajan tyttö on jo kääntynyt mahalta selälleen. Viikko sitten vielä harvemmin mutta nyt kääntyy aina kun mahalleen laittaa eli enää ei parane jättää vahtimatta sohvalle tms. Eikä varmaan mene kauaa kun tarttuu leluista kiinni, siksi tarkkaan tuijottelee käsiään ja aukoo sormiaan sen näköisenä että ai näinkö nämä toimivat. Sitterin lelukaaren lelut saavat jo kyytiä kun kädet huitovat ja jalat potkivat hurjasti ja neiti juttelee leluilleen kovasti. On tämä ihana katsoa kuinka pieni kehittyy. Miehen kanssa tuli tuossa mieleen yksi päivä sellainenkin juttu että tyttö on ensimmäinen näistä kahdeksasta jolla ei ole silmät rähmineet koskaan.. kaikilla muilla on rähmimistä ollut alussa enemmän ja vähemmän.

Laitanpa tähän vielä yhden kuvan lapsimessuilta