Lauantaina tai oikeastaan sunnuntain vastaisena yönä oli sitten Vilperin ja Pipan vuoro oksennella. Mies hoiti tälläkin kertaa siivouksen ja pyykit, itse kuulin yöpuuhasteluista vasta aamulla... vai pitäisikö sanoa päivällä. Tuli vauvan kanssa nukuttua kuitenkin taas klo 11 asti. 

Sen verran lauantaina tuli käytyä kaupoilla että Isosisko pääsi Expertille. Oli tuo pikkupiru alias Jesperi jossain vaiheessa jollain terävällä mennyt ja naarmuttanut siskon puhelimen mikropiirin oikein kunnolla niin onkos ihme että ei toiminut enää. Isosisko tutkaili tarjontaa ja totesi että haluaa nyt Samsungin B3310:n kun siinä on querty-näppäimistö mikä minullakin on puhelimessa (kieltämättä se on kätevä puhelimessa kun kirjoittaa tekstiviestejä tai irkkaa kännykällä  ). Ihan kivan näköinen puhelin ja väri on nätti.

Jesperi kieltäytyi lauantaina päiväunista ja tässä tulos:

 Poika nukahti puoliksi seisten lattialle.

 Vähän taas jäi päivittely. Oli flunssanpoikasta ensin itsellä ja sitten pienimmällä ym. kiirettä - ja nyt taas pienin sairastaa. Viimeisimmät neljä yötä mennyt valvoen kun tyttö jostain syystä vain huutaa, huutaa ja huutaa. Korvissa ei ole vikaa, eikä keuhkoissakaan kuulu rahinoita vaikka yskä onkin ikävän kuulloista. Yskii ja yskii kunnes tulee oksu tai meinaa tulla. Nuku nyt siinä sitten itse kun pitää kuullostella että pitääkö salamana kaapata vauvaparka oksulammikosta ja alkaa keskellä yötä petivaatteiden vaihtoon. Ikävää Isosiskon kannalta tuo huutaminen myös, ei saa tyttökään nukuttua kun pikkusisko karjuu. Onneksi on hiihtolomaviikko - tosin suunniteltu Hesan reissu taitaa jäädä jos ei yöt parane. Ei kehtaa mennä vanhempia valvottamaan yökarjujalla. Ihailla kai kyllä pitää tuota sitkeyttä... tyttö karjui koko viime yön, pari kertaa taisi nukkua ½ tuntia ja ei kun alusta.

Mutta mitä tulee talveen niin aivan ihana talvi ollut. On ollut pakkasta ja lunta - miehen mielestä jo vähän liikaakin. Ekat tyhmät suojasäätkin koettu vasta nyt viikonloppuna/alkuviikolla. Tänään yritettiin etsiä uutta lumikolaa mutta finito joka paikassa. Kaksi kolaa otti ja sanoi työsopimuksen irti kun niitä niin ahkerasti on käytetty maassa ja ilmassa, ei kun siis katolla. Ikkunasta kun ulos katsoo niin puolet ikkunan näköalasta on peittynyt alppien takia. Kiva lumivuoristo tuli kun katolta lumet alas työnsi. Lapsilla oli hauskaa kun lumikinosta pitkin pääsi kävelemään katolle.

Tänään alkoi vaihteeksi kuljetusalan lakko. Saas nähdä kauanko kestää, pisimmillään muistan isäni lakkoilleen kolmisen viikkoa että ei nuo aina ihan helpolla periksi anna. Isältä jos kysytään niin varmaan sanoisi että kunhan nyt vielä ensi viikon ovat lakossa niin ei tarvi töihin mennä pariin viikkoon kun sitten olisi taas eläkeviikko  . Mitään hamstrausta ei tullut tehtyä kaupoilla, mitä turhaan kun jo normitavarat täyttävät kaapit, ei sinne ylimääräisiä sovi. Leipomossa lupasi ettei leipä lopu joten ei tässä nälkään kuolla vaikka lakko venyisi.

Pari kuvaa tammi-helmikuulta:

 Nyyh, ja oih ja voih... kyllä ottaa koville kun nuorimmaisenkin vauvavuosi on nyt ohi. Ihan liian nopeaa. Epäreilua että raskaus kestää 4 vuotta ja vauvavuosi on ohi kuudessa kuukaudessa, siltä ainakin tuntuu. Voi vauvakuume sentään...

Käytiin heti tuoreeltaan neuvolassakin tänään ja mitat ovat (suluissa tasan vuoden takaiset):

Pituus: 76 cm (51 cm)
Paino: 8 840 g (3 884 g)
Päänympärys: 44 cm (35 cm)

Tyttö menee pituudessa samoissa kuin sisaruksensakin mutta painossa on ainoa joka on alle 9 kg - turvakaukalossahan tuo istuu vieläkin autossa  . Neuvolakorttiin kirjoitettiin: "Iloinen, hyväntuulinen tyttö. Tukia vasten kävelee ja hetken seisoo tuetta. Tänään 1-vuotias. Omaa puhetta, sanoja tapailee."  Heh, joopa... seisoo ehkä viisi sekunttia ilman tukea pisimmillään. Mutta siitä se lähtee. Rokotuspiikistä ei pahemmin piitannut, pistosta ei ollut moksiskaan ja vähän kähisi kun rokoteaine laitettiin. Alla kuva vuorokauden ikäisestä nyytistä ja päivänsankarista. Vanheneminen ottaa voimille.

Neuvoloista tuli mieleen että jäi marraskuussa päivittämättä Jesperin 3-vuotismitat. Laitan ne nyt tähän myös:

Pituus: 95,8 cm
Paino: 15,6 kg
Päänympärys: 50 cm

"Vilkas kaveri. Lauseita puhuu. Touhuaa kovasti. Rauhoittuu myös hetkeksi tekemään tehtäviä. Wc-asioita harjoittelee." Jesperihän antoi meille vanhemmille ja sisaruksille lahjan 3-vuotispäivän kunniaksi ja alkoi pari päivää ennen synttäreitä käymään pöntöllä. Päivävaipoista päästiin kertaheitolla eroon, ja öisinkin on ollut välillä ilman vaippaa eikä vahinkoja ole tullut kuin kerran.

Toinen päivä peräkkäin blogausta, jee. Vastailen tähän Suvin kysymykseen niin tulee päivitystä.

Pikkuneiti ei kävele vielä. Veikkaan että kyse on puhtaasti itsesuojeluvaistosta 3-vuotiaan pyörremyrskyn takia. Koskaan ei tiedä milloin se iskee takaa tai sivusta täysin varoittamatta ja pystyasennosta alas on pitkä matka. Jos tyttöä taluttaa niin yhdestä kädestä kiinnipitäen kävelee ihan hyvin. Tyttö on fiksuna kehittänyt oman tyylinsä (tosin kontaten pääsee nopeampaa ja sitä käyttääkin enemmän) ja kävelee polvillaan - ei tipu korkeelta jos jyrätään ja kädet saa vastaan. Toinen tyyli edetä on pomppia polvillaan eteenpäin. Kokeilin itsekin mutta meinasi polvet hajota, ei sovi näin vanhalle tuo.

Puhettakaan ei tule kuin omaa höpötystä mikä onkin sitten sitäkin suloisempaa kuunneltavaa. "*Ei" sanan ymmärtää, alkaa puistamaan päätä ja toistamaan "eeieei" ja jatkaa tekemistään heti kun silmä välttää. Tissi on edelleen suosiossa, tosin yösyöntiä olen alkanut rajoittamaan eli vasta klo 6 tienoilla saa jos herää ja sitten jatketaan unia. Hampaita on edelleen vain kaksi alhaalla mutta hyvin tuntuu noillakin ruoka menevän alas.

Suvi, vaikka se vauvakuume vaivaa niin eipä meille enempää taida tulla. Että kyllä tää on vain nyt kestettävä - jos ei yllätystä joskus pukkaa.

Käsitöitä valmistui ennen joulua jokunen, laitan niistä nyt kuvat. Alla oleva mekko tosin olikin jo joulutervehdyksessä nuorimmaisen päällä. Mekko on tehty Dropsin Alpacasta, ohje löytyy täältä.

Tein tytölle myös tossut kerhoon Schachenmayr -Wash+Filz-It! -langasta. Pieni kerä riitti juuri noihin 18-20 koon tossuihin. Varastosta löysin jotain karvalankaakin jämän, joten siitä reunus. Lankakaupasta löytyi myös liukuestenestettä niin saatiin pitoakin alle.

Miehen sisko totesi huovutetut tossut nähtyään että sellaiset hänkin haluaisi. No, mikäs siinä, äkkiä puikot heilumaan niin ehti vielä lahjapakettiin. Hänelle tein kokoa 38-39 olevat samasta langasta ja se vaati jo kolme kerää. Ei uskoisi että niistä tuli sopivat kun alla olevassa kuvassa tossun vertailuna on vieressä oma pieni 40 koon koipeni.

HYVÄÄ JA RAUHALLISTA

JOULUA

KAIKILLE!

Jo on harvaa kirjoitustahtia toistaiseksi.

Vauvan korvat eivät tuolla ekalla kuurilla tulleet kuntoon, jälkitarkastuksessa lääkäri kysyi mitä luulen ovatko kunnossa, sanoin kyllä ja lääkäri totesi katsottuaan että eipä ole. Jos edellisellä kerralla korva oli puolillaan märkää niin sillä kertaa se oli täynnä märkää. Tyttö sai melkein kolmen viikon lääkekuurin ja uudessa jälkitarkastuksessa korva oli kunnossa. Lääkäri tosin käski olla vainoharhainen ja tuoda herkästi näytille, sanoi vielä että aikaa soittaessa voin sanoa hoitajille että on sovittu että katsoo korvat heti niin saan ajan samalle tai seuraavalle päivälle. Jos ennen joulua tulee korvatulehdus niin putki laitetaan heti.

Päivän tai oikeastaan viikkojen puheenaihehan on ollut sikatauti eli sikainfluenssa. Se on joidenkin mielestä ollut niin pelottava etteivät ilmeisesti tartunnan pelossa uskalla liikkua ihmisten parissa päätellen siitä että perhekerhossa oli yhteen otteeseen vain pari äitiä lapsineen minun lisäksi paikalla ja Hoplopissa saatiin olla yksi ilta aivan rauhassa vain oman perheen kesken . Hoplop on noin yleisesti ottaen aivan liian kallis tälle poppoolle mutta lehdessä oli tilaajille tarjous puoleen hintaan niin aattelin kuusi lasta sinne viedä. Kassan kohdalla tulikin sitten stoppi kun kassa väitti tarjouksen menneen umpeen klo 14 vaikka mainoksessa ei kellonaikaa ollut. Minähän laitoin heti palautetta Hoploppiin ja hyvityksenä saimme ilmaisen sisäänpääsyn koko perheelle. Hauskaa oli! Ja kun muita ei paikalla ollut niin nämä nuorimmatkin saivat mennä isojen puolelle ja siellähän nuo viihtyivät paremmin kuin hyvin. Aivan ihana ilta oli kyllä - eikä sen kahden tunnin jälkeen meinannut saada lapsia sieltä pois. Toivottavasti noita puoleen hintaan tarjouksia tulee vielä, normihinta tältä porukalta kun olisi yli 70 euroa niin jää väliin, puoleen hintaan voin joskus harkitakin. Alla jokunen kuva Hoplopista.

Possutauti toi tarjolle myös uuden rokotuksen, josta ensin meinasin ettei oteta. Lueskelin sitten aiheesta enemmän ja totesin että miksi ei. Rokote ei ole kuitenkaan juosten kusten kasaan kyhätty vaan ainesosat on tuttuja muista rokotteista, paitsi tietysti tuo virusosa. Otammehan me kaikki muutkin tarjolla olevat ilmaiset rokotteet. Täällä rokotustilanne onkin nyt aika hyvä kun epidemia ei vielä pahana täällä ole. Alle kouluikäiset saivat neuvolassa rokotuksen jo kolme viikkoa sitten. Vauva ja Jesperi saivat samalla myös kausi-influenssarokotteet. Elättelin toivoa että Jesperin vauhti hieman edes hyytyisi rokotuksen myötä kun sanottiin että se voi nostaa kuumetta, väsyttää jne. mutta katinkontit - meno oli Jesperillä ja Vilperillä ihan entisenlaista piikin jälkeenkin. Vauvalle sen sijaan nousi 10 h piston jälkeen kuume 39 asteeseen illalla. Yöllä se oli vielä kovempi päätellen siitä kuinka kuuma tyttö oli kun heräsin toisen läähätykseen. Ottaessani tytön syliin tämä oksensi onnistuneesti yhden kerran minun ja itsensä päälle ja laatoitti samalla lattian. Tuo jäi ainoaksi oksennukseksi onneksi. Kuume laski seuraavana päivänä iltasella.

Lauantaina oli joukkorokotus 1.-3. luokkalaisille ja Pipa ja Poppana saivat piikkinsä silloin. Ikävä kyllä ilmoituksessa ei sanottu että perheen 4.-6. luokkalaiset voisivat saada silloin piikkinsä myös niin ei olisi tarvinnut eilen käydä sen ikäluokan joukkopiikityksessa uudelleen. Enää on kaksi vanhinta lasta piikittämättä ja tällä hetkellä tieto on että torstaina tulisi heille piikkiä. Tuuliviirin ja tehotyttöjen kädet tuosta tulivat hieman kipeiksi mutta siinä rokotusreaktio heidän osaltaan. Tytöillä käsi oli kipeä lähinnä sen rokotuspäivän. Itse piikin ottaisin myös jos tarjottaisiin, en rakasta sairastamista ja ajatus lasten hoitamisesta sairaana ei oikein iske. Harmi etten ole raskaana jolloin sen saisi .

Isosiskon joukkue piti tässä varainkeruumyyjäiset ja sinne piti jotain omaltakin osalta tehdä. Niinpä väliin kuvia käsitöistä. Mikään noista ei tehnyt kauppaansa, käsityöt menivät kuulema nihkeästi, leivonnaiset kuin kuumille kiville. Mutta mitäpä tuosta, kyllä noille käyttöä löytyy. Vauvantumput on tehty Novitan Nalle aloeverasta, huovutetut tossut Huopasesta ja Brazillasta karvareunus (pohjassa liukuestettä), Calorymetryyn meni joku lankaylijäämä Novitalta. Noille löytyy käyttöä omasta perheestä. Patalaput, meikkipussi/penaali ja wc-rullapiilo löytänevät paikkansa pukinpaketista.

Vielä olisi kesken Vauvan mekko puikoilla, näin niin ihanan ohjeen että oli pakko tilata langat ja katsoa saisinko tehtyä. Toivottavasti tyttö ei kasva ohi ennen kuin on valmista.

Mistä tulikin mieleen että Vauvahan kävi neuvolassa tämän kuun alussa. 10 kk -neuvolamitat:

pituus: 72,5 cm
paino: 8 280 g
päänympärys: 43 cm

"Konttaa ja nousee seisomaan tukea vasten. "Omaa puhetta". Hyväntuulinen, siro tyttö. Asteittain hapanmaitotuotteet ruokavalioon."

Mutta nyt jos alkaisi tekemään aamuhommia.

No, jos nyt niitä kuvia.

Jesperi osaa nukkua missä ja miten vain kuten yllä olevat kuvat todistavat. Kummallakin kerralla tarjottiin sänkyäkin päiväunipaikaksi mutta ilmeisesti tuolit ovat mukavampia?

Tässä vaiheessa vauva pysyi vielä paikoillaan kun piti tuon leikkimaton päällä. Vähän saattoi itseään hinata eteenpäin mutta matto seurasi mukana kun ei osannut tuon reunan yli mennä.

Hyppykiikusta tuli suosittu paikka kun neiti tykkää kovasti pomppia sylissäkin. Lattialla puolestaan Jesperin hummeri on erittäin mielenkiintoinen kun kaasukahvasta vetämällä siitä lähtee ääniä! Siinä piti sitten roikkua kaksin käsin kiinni ja yrittää vetää itseään siihen päälle.

Isosisko toi Pärnun reissultaan Jesperille mieluisan tuliaisen - Cars -sortsisetin. Onnellinen poika.

Ulkona hellettä paossa. Tarkkaan tyttö katseli kun muut jäätelöä söivät.

Nurmikko tuntui pienen käsiin oudolta joten pysyi peiton päällä mutta tuossa vaiheessa neiti hoksasi miten ryömitään ja ryömi sitten ympäri peittoa.

Ja samantien kun oppi ryömimään, keksi miten noustaan konttausasentoon. Siinä onkin mukava heijata joka päivä.

6 kk ja 1 pv ikää kun sai ekaa kertaa sosetta (porkkanaa). Ei oikein ollut järisyttävän ihana makuelämys :-D

Vielä yksi kuva Jesperin omavalintaisista päiväunipaikoista - tässä nukahti tuulikaapin ovelle matkalla ulos.

Keväästä asti on kovasti yritetty pottakoulua käydä Jesperin kanssa. Alkukesästä alkoikin sujua hyvin pissan osalta mutta se isohätä tuottikin ongelmia. Poika ei potalle suostunut vaikka yritettiin mitä. Lopulta luvattiin että saa kaupasta auton kun oppii potalle. Kovasti hoki aina "tahtoo piipaa auton" mutta kun hätä tuli niin tuli pyytämään vaippaa ja huusi "en taho autoo, haluu vaipan". Että silleen. Sitten käytiin kummitädin luona ja siellä oli sähkömopo, johon ihastui. Luvattiin että saa samanlaisen kun oppii potalle. Meni reilu kaksi viikkoa ja lupaus piti lunastaa, nyt Jesperi on onnellinen mopon omistaja.

Viikonloppuna lapsilla oli hauskaa vesisotailla mökillä. Jesperi oli fiksu ja katseli kauempaa niin pysyi kuivana.

Lopuksi vielä kuva tehotyttöjen mekoista jotka tein kauheassa kiireessä. Kankaat siis tyttöjen itse valitsemat ja kaavat hihattoman trikoopuseron kaavoista muokattu.

Miehellä alkoi pari viikkoa sitten kesäloma ja se heijastuu koneella oloonkin. Ei tule niin istuskeltua tässä ajan kanssa että ehtisi polkkaamaan mutta jos nyt jotain välillä.

Viime keskiviikkona oli perhekerhon retki. Pitkästä aikaa moneen vuoteen selvisin siitä helpolla kun mukana oli vain kaksi lasta, Vilperi ja vauva. Jesperin saatoin jättää isänsä hoiviin ja näin ollen oli oikein rentouttava päivä. Retken alku tosin takerteli kun bussin piti lähteä kerholta klo 9:30 ja hiki hatussa vaunujen kanssa kerholle kiirehdin niin sitten olikin käynyt joku moka. Bussia ei näkynyt ei kuulunut, ja kerho-ohjaaja osasi kertoa että bussit olivat kadoksissa kahdelta muultakin kerholta. No, onneksi oli ihan lämmin ilma eikä satanut - mitä nyt mäkäräisiä pyöri mustanaan kimpussa. Olin nostanut tytön vaunuista Patapumiin että saisi olla siinä bussimatkan ajan, ja neiti ehti jo nukahtaakin siihen ennen kuin onnikka lopulta saapui. Siinä vaiheessa tuli uusi pulma kun paikalle saapui paikallisliikenteen dösä ja rattaita ja vaunuja piti kyytiin ahtaa. Kuski totesi että kasaan vaan penkeille, eihän siinä muukaan auttanut. Taidettiin tunnin verran myöhästyä kohteesta.

Vilperi mennä painalsi omia teitään, välillä tarkasti missä minä olen ja taas meni. Paisteli tikkupullatkin omia aikojaan kun itse pidin vauvan kanssa imetystaukoa toisaalla. Imetyksen jälkeen pikkuneiti nukahti ja nukkui loppujen lopuksi kotiin asti eli reilu pari tuntia. Olin hämmästynyt.

Retken alkupuolella tuli ikäviäkin uutisia. Esikoisen opettaja soitti että poikaa oli lyöty päähän koulussa ja kysyi pääsenkö perjantaiaamusta koululle tapaamaan häntä, toisen pojan vanhempia, rehtoria ja tapauksen nähnyttä opettajaa... ja tietty pojat myös. Lyönneistä ei onneksi ollut tullut mitään pahempaa, Esikoisen päätä oli kylmäpusseilla haudottu jonkun aikaa mutta poika ei ollut halunnut edes kesken päivää kotiin. Kotona selvisi että kaikki oli alkanut siitä että toinen heitti Esikoista paperipallolla ja Esikoinen käski lopettaa. Toinen oli huitaissut nyrkillä Esikoista käteen ja tämä oli vain todennut että onpa naisellinen lyönti. Siitä tämä toinen oli hermostunut ja lähtenyt juoksemaan Esikoisen perään joka oli lähtenyt juoksemaan pois kun näki että vetäytyminen olisi viisautta. Toinen oli saanut Esikoisen kiinni, tönäissyt päin seinää ja kun Esikoinen oli ollut maassa, oli lyönyt nyrkeillä päähän Esikoisen vain suojatessa itseään. Opettaja oli huomannut tilanteen jo kun porukka oli kerääntynyt poikien ympärille ja pääsi erottamaan pojat melko pian.

Perjantaina aamusta oli perhosia mahassa. Onneksi pääsin vain vauvan kanssa tapaamiseen kun pikkupojat olivat mökillä, olisi rauha keskustella. Sen voin sanoa että ei ole kiva mennä edes kiusatun osapuolen vanhempana kouluun, joten saatoin hyvin kuvitella miltä toisen pojan äidistä tuntui kun hänet koululla näin. Toinen poika oli jo keskiviikkona pyytänyt sanallisesti ja elekielellä todella kauniisti anteeksi, kertoi luokanvalvoja, ja tuollakin poika pyysi anteeksi ja sanoi olevansa todella pahoillaan ja näyttikin siltä. Ei kuulema tajua miksi tuollaisesta hermostui noin pahasti. Pojan äidiltä pääsi itku keskusteltaessa ja saatoin kyllä hyvin ymmärtää hänen tunteensa. Yritin lohduttaa että vaikka kotona lapsille opetetaan oikea ja väärä, niin ikävä kyllä joskus lapset hölmöilevät (ja tällä kertaa onneksi ei käynyt vakavasti), vanhempia ei voi syyttää. Poika itse totesi ottaneensa opikseen nyt, ja opettelisi hillitsemään itseään paremmin. Luokanvalvoja kyseli haluammeko syytettä nostaa mutta koska Esikoinen on täyttänyt 15 vuotta, on hänellä oikeus tehdä päätös jo itsekin. Koska hän ei sitä halunnut niin asia oli sillä selvä minunkin puolestani. Selvisi myös että paperipalloilla heittely oli alkanut jo tunnilla kolmen muun osalta, ja nämä kolme kutsuttaisiin vielä puhutteluun. Että tuollaista *huokaus*.

Keskiviikkoiltana taas tuli sitten mukaviakin uutisia. Isosiskon joukkue oli myynyt arpoja, 400 arpaa ja 12 kpl palkintoja. Minä olin voittanut viidenneksi parhaan palkinnon, 70 euron kampaamolahjakortin . Lyhyen ajan sisällä jo toinen arpajaisvoitto kun Lapsimessuilta voitin niitä vaippoja. Piristävää.

Viikonloppuna kotona oli sitten lapsista vain kaksi vanhinta ja nuorin. Käytettiin tilaisuutta hyväksi kun Jesperi oli poissa ja pelattiin Esikoisen kanssa Alfapetia useampana päivänä - sai nappulat olla rauhassa. Isosiskoa ei pelaaminen kiinnostanut.

Nykyään tytön vaipanvaihto on haastavaa puuhaa kun varpaat on löytyneet. Jalat nousevat heti kohti suuta ja käsillä pitää saada varpaista kiinni. Lisäksi kun kädet ja jalat huitovat välillä kuin propellit niin saa olla nopea tuossa hommassa. Ihana pieni. (alla oleva kuva on linkki videoon)

Isän sylissä oli unettava olla.

Mikäs se tuossa on?

Tuolla aikaisemmin kommenteissa kuvista kysyttiin niin laitan tähän nyt tänään otettuja

Käsillä osaa jo vähän napata kiinnikin kun oikein yrittää.

Sain sen koulukyydin Esikoiselle järjestettyä mutta pari päivää siihen meni. Silloin maanantaina soittelin, tiistaina sain lääkärintodistuksen ja keskiviikkona poika sai kyydin koulusta kotiin. Tiistaina ehti sitä ennen reppana kävellä kotiin kun ei ollut ottanut kännykkää mukaan eikä sitten koulussa tajunnut mennä opettajalta kysymään että voisiko soittaa kotiin että tulisin hakemaan. Minä luulin että poika oli sopinut kyydistä Miehen kanssa ja Mies taas luuli että minun kanssa oli sovittu hakemisesta - ja niinpä tosiaan toinen käveli tuon vajaan parin kilometrin matkan kotiin ja kotiin tullessa itki kun jalkaan sattui .

Saman viikon keskiviikkona tulin perhekerhossa maininneeksi diakonissalle kuinka en ehdi pyykkisavottaa enää hoitamaan kunnialla kun Jesperiä ei voi jättää hetkeksikään vauvan kanssa kaksin. Diakonissa totesi että jos kerran parista tunnista on kyse niin hän tulee seuraavalla viikolla lapsia katsomaan siksi aikaa, ja niinpä viime viikolla sain hieman apua. Sanoi että jos neuvolan kautta ei apua järjesty niin hän voi tulla toistekin . Tällä viikolla kysyin neuvolasta olisiko sitä kautta mahdollista saada apua lastenhoitoon (kotitöitä perhetyöntekijät eivät tee) välillä että saisin jotain tehtyä, nyt kun vauva on vielä sylissä viihtyvä tapaus, ja ensi keskiviikkona tulee perhetyöntekijä käymään ja kartoittamaan olisiko hänestä apua. Neuvolassa on vain yksi perhetyöntekijä täällä joten katsotaan mihin tulokseen tulee, liikeneekö meille aikaa. Kunhan tyttö alkaa viihtyä lattialla lelujen kanssa niin selviän varmasti jo ilman apuakin.

Viime viikolla tuli käytyä Hesassakin. Vanhimmat pojat jäivät lopulta kotiin isänsä kanssa vaikka ensin käytiin vääntöä siitä kuka jää kun autoon ei enää kaikki lapset mahdu. Päätin lähteä extremeilemään Isosiskon, Poppanan, Pipan, Vilperin ja vauvan  kanssa Lapsimessuille kun en ole sellaisilla ikinä käynyt.

Lauantaina totesinkin sitten että olinpa fiksu kun järjestin isältäni kyydin messukeskukselle, oli sen näköiset ruuhkat parkkialueelle että huhhahhei. Porukkaa oli paljon ja liikkuminen hidasta mutta kun sen tiesi jo etukäteen niin ei tuo niin kamala reissu ollut - ja tuli nähtyä kolme irkkikaveriakin livenä . Reilu neljä tuntia sitä tuli käveltyä vain yhdellä tauolla kun vauva halusi ruokaa, sitten alkoi tuntua jaloissa siltä että eiköhän riitä yhdelle päivälle liikunta jo. Nostan kuitenkin hattua lapsille, eivät marisseet yhtään etteivät jaksaisi! Käveltiin sitten messukeskukselta isovanhempieni luokse kun asuivat siinä lähellä, niin näkivät nämäkin suvun nuorimman tulokkaan. Sieltä soitin isälle että kyyti voisi tulla hakemaan mutta kuski olikin nukahtanut Jesperin kanssa (tuota Eemeliä en tosiaankaan ottanut messuille mukaan) ja kyläily vähän venyi. Lopulta kyyti tuli ja päästiin takaisin vanhemmilleni.

Yksi messuilla nähty irkkikaveri tuli vielä iltakahvilla käymään kun unohti tuoda messuille kondensoidut maitopurkit jotka oli ystävällisesti ostanut minulle. Täältä sellaisia erikoisuuksia ei löydy. Samalla toi säkillisen vaatetta joista lapset löysivät mieleistä vaatetta paljon ja parit kengätkin Vilperille. Kiitos vielä kerran Ewo .

Sunnuntaina tultiin kotiin, ja maanantaita piristi uutinen Jesperin kummitädin tuoreesta tyttövauvasta kun messutuliaisena taisin saada myös ilmaisen ykätautinäytteenkin . Onneksi tuo tauti hellitti otettaan jo maanantai-iltana, mitä nyt eilen vielä särki päätä kunnes parasetamol + kahvi taltuttivat sen.

3-kk neuvola

Eilen oli sitten pikku prinsessan neuvola. Hienosti tyttö kasvaa, th nauroikin kun katsoi painonnousua että "näin se taas teillä meni... aluksi paino tippui ja sitten hitaasti nousuun ja nyt nousee hyvin". Ei tarvitse stressata imetyksen takia kun painoa oli kuukaudessa tullut 760 g lisää ja pituutta 2,5 cm.

Paino: 5 760 g
Pituus: 60,5 cm
Pipo: 38,1 cm

"Suloinen vauveli. Hymyilee ja ääntelee vastavuoroisesti. Käsiään vie suuhun. Päätä kannattelee jo hyvin, kyynärnojassakin. Rintamaidolla hyvin kasvaa."

Parin viikon ajan tyttö on jo kääntynyt mahalta selälleen. Viikko sitten vielä harvemmin mutta nyt kääntyy aina kun mahalleen laittaa eli enää ei parane jättää vahtimatta sohvalle tms. Eikä varmaan mene kauaa kun tarttuu leluista kiinni, siksi tarkkaan tuijottelee käsiään ja aukoo sormiaan sen näköisenä että ai näinkö nämä toimivat. Sitterin lelukaaren lelut saavat jo kyytiä kun kädet huitovat ja jalat potkivat hurjasti ja neiti juttelee leluilleen kovasti. On tämä ihana katsoa kuinka pieni kehittyy. Miehen kanssa tuli tuossa mieleen yksi päivä sellainenkin juttu että tyttö on ensimmäinen näistä kahdeksasta jolla ei ole silmät rähmineet koskaan.. kaikilla muilla on rähmimistä ollut alussa enemmän ja vähemmän.

Laitanpa tähän vielä yhden kuvan lapsimessuilta